keskiviikko 24. elokuuta 2016

Paras tomaattikastike blenderissä

Sur sur sur, ja valmista tulee! Vielä kun saisi vähän tehokkaamman blenderin.

Yhden kaverin kanssa ollaan mietitty, että pitäisi joskus panna jakoon kaikki arjen luottoreseptit. Siis ne ruuat, joihin palaa kerta toisensa jälkeen, ja jotka suhteellisen kivuttomasti jaksaa pyöräyttää vielä työpäivän jälkeen (ja jotka mielellään maistuvat myös päiväkoti-ikäisille). Viime viikolla pitsantekohommissa tuli mieleen, että tämä tomaattikastike on ehdottomasti yksi niistä.

Se on nimittäin hirmu hyvää, helppo tehdä ja kaiken lisäksi sillä saa lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: vaikka kastike on tarkoitettu pitsoihin, sopii se yhtä hyvin pastalle. Kun yhden satsin tekee, siitä riittää juuri sopivasti sekä pariin pitsaan että neljän hengen pasta-annokseen. Yleensä kastiketta tehtyäni laitankin siitä puolet pakkaseen odottamaan seuraavaa käyttökertaa.Pastan joukkoon saatan heittää kastikkeen kaveriksi vielä vaikka mozzarellaa tai fetaa.

Ohje on alun perin Hesarin sivuilta, mutta mä olen oikaissut vähän ja vaihtanut tuoreet tomaatit tölkkiversioiksi. Suomessa aika harvoin on tarjolla kovin maukkaita tomaatteja, joten uskoisin että tämä ei soosia juurikaan huononna. Ollos siis hyvä, yksi arjen pelastajaresepteistäni!


Tomaattikastike blenderissä

1 prk tölkkitomaatteja
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloiteltuna
1 rkl tomaattipyreetä
1–2 valkosipulinkynttä puristettuna 
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl tummaa balsamietikkaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
yrttejä maun mukaan, mä olen yleensä käyttänyt basilikaa ja oreganoa (kouralliset tuoretta tai noin 1 tl kumpaakin kuivattuina)

Pane kaikki ainekset blenderiin ja jauha tasaiseksi. Käytä pitsapohjalla tai sekoita kuuman pastan joukkoon.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Loma kännykkäräpsyinä

Elämäni ensimmäinen virallinen kesäloma äitinä vetelee viimeisiään. Mietin etukäteen, tuntuuko loma lapsen kanssa kuluvan aiempaa hitaammin vai nopeammin. Vastaus: se hujahti käsistä, vaikka paljon ehdittiinkin. Arki kaksivuotiaan kanssa on sellaista säpinää, että raukean vellovaan lomamoodiin en varsinaisesti päässyt. Mutta ei sellaiselle juuri nyt ollut tarvettakaan.

Kaivelin kännykkää ja etsin sieltä muutaman kuvan, jotka aika hyvin summasivat, mitä meidän lomalla tehtiin. No ainakin...


Reissattiin. Hyväksi havaittu "vuokratalo kaveriporukalla" -konsepti osoitti jälleen nerokkuutensa. Tällä kertaa Airbnb-kohteena oli Espanjan Costa Brava: aurinkoa, cavaa, jäätelöä ja ysärihittejä auringon laskiessa. Ja uima-altaassa eräs metrinmittainen, joka oli vähän turhankin vakuuttunut omista sukellustaidoistaan.

Espanjasta jatkettiin mökille Saimaalle ja sieltä täyshoitoon isun ja papan luo Seinäjoelle. Asuntomessuillakin kävin, sieltä en näköjään ottanut ainuttakaan kuvaa, mutta yllätyin aidosti, miten paljon omaan tyyliin sopivia ideoita messuilta löytyi (kohteista Kotola ja Markki olivat mun ykköset). Ja vanhojen koulukavereiden huusholleja oli hauska stalkata, tietty!



Poimittiin marjoja. Mökkireissuilta pakastin monta rasiaa mustikoita ja mustaherukoita. Herttoniemen hyviin puoliin taas kuuluvat mahtavat vadelma-apajat, joita varten ei tarvitse lähteä omaa pihaa kauemmas.

Kuvassa esiintyvää marjaa en poiminut, älkää pelätkö: siitä otin kuvan, koska yritin selvittää, mahtaako laji olla myrkyllinen. Pensas kun kasvaa aivan meidän pihan vattupuskien vieressä, ja olin huolissani, että kaksivuotiaan marjastajan poimimismania ulottuu siihenkin. Selvitys jäi kesken – tunnistaako joku?




Kokattiin helppoa lomaruokaa. Pastaa, perunaa, grillisapuskaa – kesä ei suoranaisesti ollut kulinarististen kokeilujen kulta-aikaa. Yksi uusista suosikkiresepteistä oli tämä Safkaa-kirjan tuoretomaattipasta. Lihaa tuli syötyä liikaa, kuten lomalla usein, ja sen suhteen aionkin nyt palata ruotuun. Jos vaikka joskus sattuisin osumaan lähimarkettiin nyhtökaura-aikaan...



Sisustettiin ja kirppisteltiin. Olkkarin mattohankinnan lisäksi harkitsin esimerkiksi, pitäisikö ostaa kirppikseltä värikäs vanha ryijy ja tehdä siitä matto makkariin. Lopulta päätin armahtaa siippaa, joka ei näitä kansallisromanttisia retrokokeiluja aina niin kauheasti arvosta.



Lomailtiin vähän Helsingissäkin. Tämä viimeinen lomaviikko me vietettiin Elsan kanssa kotona. Käytiin Haltian luontokeskuksessa Nuuksiossa (hyvä ravintola ja kaunis näyttely, joka tosin toimisi vähän paremmin isomman lapsen kanssa) ja Korkeasaaressa (kohokohtina kilpikonna, trampoliini ja päärynäjätski), ja loppuaika treenailtiin vaipattomuutta kotikulmilla.




Vähän hummailtiinkin. Enää ei festaroida koko kesää, kuten PMMP joskus lauloi, mutta vähän silti. Flow veti pinnat kotiin, jotenkin tänä vuonna vielä enemmän kuin aikoihin, vaikka mitään ylimaallista keikkakokemusta ei tullutkaan (Paperi T ja Chvrches toimivat parhaiten). Mutta fiilis oli leppoisa ja seura parasta, skumppa nousi päähän juuri sopivasti, lämmintä vaatetta oli tarpeeksi ja järjestelyt toimivat. Kun yöllä pyöräilin kotiin (lastenistuin helpottaa muuten huomattavasti oman fillarin löytymistä pyöräparkista), oli tunnelma kepeän onnellinen.

Nyt tämä äiti onkin sitten vähän väsynyt. Napero aloittaa huomenna päiväkodissa uudessa isompien lasten ryhmässä, ja se taitaa jännittää meitä kaikkia. Olen aika helpottunut, kun ensi viikko on ohi.

Onneksi arjen ystävä mussa saa myös kummallisia kiksejä tuttuihin rutiineihin palaamisesta. Ai mikä loma, oliko sellainenkin?

maanantai 8. elokuuta 2016

Vihreitä sävyjä ja riittävän iso matto

Olkkarin sisustus alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, miltä kuuluukin. Viimeinen murheenkryyni on liian massiivinen tv-taso: sen tilalle kaipaisin jotain sirompaa.

Kun kolme vuotta sitten muutimme tähän asuntoon, tavarat kannettiin luontevimmilta tuntuneille paikoille, ja aika lailla niille sijoilleen ne ovat jääneetkin. Pikku hiljaa kotia on kuitenkin alkanut katsella uusin silmin ja miettiä, mitä kukin huone ihan oikeasti kaipaa.

Olkkarin kohdalla toive on ollut selvä: lisää väriä ja lämpöä. Telkkariseinän sisustus oli ensimmäinen askel, ja seurava oli pari viikkoa sitten kotiin saapunut uusi matto. Se ostettiin nettikauppa Carpet Vistan alesta ja kuuluu niin sanottuun Colored Vintage -mallistoon, jonka vanhat, käsinkudotut turkkilaismatot on värjätty uudelleen modernimman ilmeen aikaansaamiseksi.

Matto on reilusti entistä isompi, mikä oli hyvä ratkaisu – iso matto tavallaan kokoaa sisustuksen yhteen. Muistan jonkun sisustusammattilaisen joskus sanoneen, että suomalaisilla on tapana ostaa liian pieniä mattoja. Tunnistan tämän vian itsessänikin.

Kierrätyskeskuksesta löytynyt rahi ja uusi matto sopivat tyyliltään kivasti yhteen.

Vihertävänkellertävä väri näytti nettikuvissa aika hurjalta, mutta onneksi uskalsimme ottaa riskin: matto oli juuri sitä, mitä olohuone kaipasi. Vanha mustavalkoinen matto puolestaan pääsi lastenhuoneeseen, jossa se neutraloi kirjavaa lelukaaosta.

Kuvassa myös siipan vinyylikokoelma, joka on esillä lähinnä nostalgiasyistä – Spotifyta meillä kuunnellaan.

Toinen uusi hankinta olkkarissa on Ferm Livingin Hexagon-kukkaruukku ja -teline. Niihin ostin pienilehtisen roikkuvan viherkasvin, jonka nimen unohdin jo matkalla kukkakaupasta kotiin. (Mun viherkasvirakkauteni vain kasvaa vuosi vuodelta – olen joskus miettinyt, tuleeko meidän kodista pikku hiljaa samanlainen viidakko kuin tällä Hesarin jutun naisella).

Ruukussa on kaunis savunvihreä sävy, joka harmi kyllä jää vähän piiloon lehtien taakse.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Uusi taulu ja kesän tehtävälista

Peili, kello ja taulu – mitä sanoo raati, jokohan tämä asetelma olisi valmis?

Kuinka moni alkaa kyllästyä näkemään kuvia tästä samasta seinästä? Noh, telkkariseinän sisustus joka tapauksessa on taas edennyt – Kuvataideakatemian kevätnäyttelystä ostimme pienen taulun Tiitus Petäjäniemeltä, jolta meidän kotona on jo ennestään pari muutakin teosta. Taulun nimi on Reitti, ja se tuo sopivasti väriä muuten aika hillittyyn olkkariin.

Kirppiksillä olen pitänyt silmäni auki etenkin käsin tehdyltä näyttävän, rosoisen keramiikan varalta. Tämä pieni ruukku löytyi Seinäjoen SPR:ltä – olisiko kustantanut euron.

Olen ollut viime aikoina pitkästä aikaa kunnon sisustusinspiraation vallassa. Pieniä ja isoja hankintoja on tehty, ja seuraaviakin projekteja on jo mielessä. Niistä lisää myöhemmin, kunhan tulevat valmiiksi.

Muutenkin kotona on ollut erityisen ihana olla. Herttoniemi näyttää kesällä kauneimmat puolensa, ja maisema meidän takapihalle on suorastaan terapeuttisen vihreä. Vaillinaisista puutarhurintaidoistani huolimatta olen saanut parvekekukat kukoistamaan, ja tulen jatkuvasti onnelliseksi pelargonioistani, petunioistani ja lobelioistani (meniköhän oikein?).

Meidän parvekkeella ei noudateta tyylikkäitä värikoordinaatiota: sävyt ovat suloisesti sekaisin, mitä nyt lähikaupassa on sattunut olemaan tarjolla.

Välillä tuntuu, että koko alkukesä on ihan varkain huvennut jonnekin. Mutta kun pysähtyy miettimään, huomaa onneksi, että monia kivoja juttujakin on jo ehditty tehdä. Jos joku kaipaa vinkkejä, mitä puuhata kesäisessä Helsingissä, tässä mun to do -listaani.

Toistaiseksi suoritettu jo:

  • Rantapäivä Kivinokassa. Jos et koskaan ole nähnyt söpöjä kesämajoja ja maistanut kahvilan munkkeja, on jo aika!
  • Päiväretki hiljattain avattuun Vallisaareen. Hurjan kauniit maisemat ja hyvät piknikpaikat.
  • Teurastamon perjantai-illan musameiningit. Mainioita ruokapaikkoja, livemusaa ja rentoa hengailua, joka onnistuu lapsenkin kanssa.
  • Auringonotto Mustikkamaan kallioilla. Tätä sain harrastaa tänään ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun siippa ja Elsa ovat mökillä. Ah!
  • Pyöräretket naperon kanssa: Viikin lehmälaitumet, Roihuvuoren Rio-kahvila ja lähiseudun leikkipuistot ovat meidän vakikohteita.
  • Uusissa ravintoloissa käyminen. Holiday ja BasBas on koettu ja hyviksi havaittu. Seuraavaksi houkuttelisi Vinkkeli.

Vielä tekemättä ainakin:

  • Retki Ihana-kahvilaan uutta Isoisänsiltaa pitkin.
  • Elsan vieminen Korkeasaareen ja Lintsille – niin jännää, kun tyyppi oikeasti jo tajuaa innostua niistä!
  • Hernesaarenrannan Löyly-saunan testaaminen. Koska onhan se nyt nähtävä.
  • Nostalgialounas ravintola Pyysaaressa: joskus lehtipihvi tai nakit ja muusi on parasta, mitä on.
  • Pussikaljoittelu. Rannalla, kalliolla, ihan missä vaan.

Perjantaina alkaa vihdoin mullakin kesäloma, ja sitten on edessä tiukka reissuputki Espanja-Savonlinna-Seinäjoki. Raporttia seuraa matkan varrelta, jos suinkin ehdin. Siihen asti hyvää kesää!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kappas vaan, minttu!

Herttoniemi-julista Mapifulista, toinen taulu kaksivuotiaan kotitaiteilijan.

Toinen pastelliväri, joka taannoin hehkuttamani vanhan roosan lisäksi on viime vuosina alkanut miellyttää silmääni, on mintunvihreä. Se tuntuu samalla kertaa lempeältä ja raikkaalta väriltä, joka näyttää erityisen kivalta mustan ja puunsävyjen kanssa.

Ajatus mintulla maustetusta sisustuksesta on silti vaatinut vähän sulattelua: vasta nyt kotiimme tuli ensimmäinen ripaus haaleaa pastellinvihreää, kun päätin maalata toisen muinoin roskalavalta dyykkamistani tuoleista spraymaalilla mintunvihreäksi.  Tuolin pinta oli mennyt ruman läikikkääksi, ja se oli viime vuodet majaillut vain vintillä. Nyt se pääsi makkarin ovensuuta piristämään.

Tämä oli mulle ensimmäinen kokeilu spraymaalien kanssa, ja tykkäsin! (Okei, ehkä joskus 1990-luvulla olen suhannut spraymaalilla mummopyöräni oranssiksi, mutta siitä kokemuksesta ei ole kauheasti muistikuvia). Pari valumajälkeä sain aikaiseksi, kun taisin spreijata liian läheltä ja paksusti, mutta muuten lopputuloksesta tuli siisti. Ihan passeli väline tällaisiin pieniin projekteihin.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Neulottu raitatyyny (mukana kuvausassistentti)

"Äiti mitä sä teket? Mitä sä teket? Minäkin otan kuvia!"

Neuloin jämälangoista tällaisen tyynynpäällisen vanhan ja kulahtaneen tilalle. Vuorottelin pysty- ja vaakaraitoja fiilispohjalta, vähän samassa hengessä kuin tässä tyynyssä joskus muinoin. Lankoina oli ainakin oranssien sohvatyynyjen, tummansinisen villatakin ja harmaan jättineuleen ylijäämää. Toiselle puolelle ompelin tukevaa harmaata kangasta, jota puolestaan oli jäänyt taannoisista kulmasta kulmaan -tyynyistä. Ai että mä nautin, vaikka lanka- ja kangasvarastoista hävisikin tällä konstilla ehkä noin promille.

Kuvia ottaessani mukaan pyrki innokas kaksivuotias assistentti. Hän oli eilisiltana myös "ompeluapulaisena" eli istui sylissäni, kun hurruuttelin tyynyn reunoja siksakilla. Kaikkein mielenkiintoisin oli tietenkin neulatyyny: ai että sitä olisi ollut kiva hypistellä, mutta kun kurja äiti kielsi!

"Se on minun tyyny! Minun!"

Mä niin toivon, että Elsakin isompana innostuu kässähommista. On supersympaattinen ajatus, että me joku ilta istuttaisiin yhdessä tällä samalla sohvalla, näpräilemässä omia projektejamme. Niisk!

(Saatan olla vähän herkässä tilassa, sillä huomenna on ohjelmassa elämämme ensimmäinen päiväkodin kevätjuhla. Olen saanut vihjeitä sekä "kissaesityksestä" että "koiratanssista", ja viime aikoina meillä on lauleskeltu myös ahkerasti, että kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää. Saa nähdä, mitä on luvassa. Mä alan itkeä jo melkein pelkästä ajatuksesta.)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Telkkariseinän sisustus, vaihe 2

Lamppu on Normann Copenhagenin, peili Iina Vuorivirran Vino, tuoli siipan perintö-Artekia ja tv-taso Ikeasta.

Olohuoneen murheenkryynin eli telkkariseinän sisustus jatkuu. Helmikuussa ostettu Vino-peili sai jokin aika sitten seurakseen Habitatin Flap-kellon, joka oli pitkään keikkunut "pitäiskö?"-hankintalistallani. Olen tykännyt tämäntyyppisistä kelloista jo vuosia ja odotellut, onko kyseessä  kuitenkin vain jonkun sortin trendihurahdus, josta vielä kasvan yli. Koska niin ei ole toistaiseksi käynyt, pääsi Flap olohuonetta piristämään.

Tätä kelloa piti oikein erikseen jonottaa Habitatilta, on ilmeisen suosittu tuote. Tälläkin hetkellä nettikaupassa oli näköjään tarjolla vain pienempää kokoa punaisena.

Jotain pientä ja värikästä tuo seinäasetelma vielä kaipaa. Operaatio telkkariseinän sisustus – to be continued!