lauantai 29. toukokuuta 2010

Tunnistamaton keltainen esine

Lauantainen kirppislöytö Fidalta: keltainen, pinottavaista rasioista koostuva säilytyssysteemi. Mulla ei ole aavistustakaan, mihin tarkoitukseen tällaisia on alun perin käytetty (tietääkö joku?), mutta mä ajattelin laittaa sinne joko koruja tai ompelutarvikkeita. Pientä putsausta se vaati (kiitos, Universal stone!) eikä ollut ihan halpa (20 euroa, pääkaupunkiseudun kirppikset todella taitaa hinnoittelun), mutta teki mut oikein iloiseksi.


Olen viime vuosina huomattavasti vähentänyt kirkkaiden värien käyttöä sisustuksessa - sen pakollisen opiskelijavuosien kukkaprinttivaiheen jälkeen - mutta pieniä väripilkkuja on hillitymmän väriskaalan keskellä kiva olla. Kirkkaankeltaisia verhoja en ehkä hankkisi, mutta keltainen purkki on just sopiva.

torstai 27. toukokuuta 2010

Tunika tuli



Sain vaihteeksi päätökseen vähän pitkäaikaisemman käsityöprojektin. Puuvillatunika syntyi paria ohjetta soveltamalla ja silmämääräisesti arvioimalla - pitkään jatkuneen neulomisharrastuksen iloja on se, että ohjeita ei ole pakko noudattaa kovin orjallisesti vaan uskaltaa sooloillakin.

Bloggaaminen saa näköjään ihmeitä aikaan, sillä tällä kertaa jaksoin jopa kirjoittaa tekemiseni ylös. Ohje kuuluu about näin (kokona epämääräinen S-M ja värinä omaksi uudeksi mustakseni muodostunut harmaa. Ohjeen mahdollisista häröyksistä en ota vastuuta):

Puuvillatunika

Lankana Rowan Purelife -luomupuuvilla (22s ja 30 krs = 10 cm), puikot 3 ja 4.

Etukappale:

Luo 108 s ohuemmille puikoille ja neulo reunus:
  1. krs: (eli np) oikein.
  2. krs: 2o, *1 lk, neulo 2s oikein yhteen* toista *_* ja neulo lopuksi 1o.
  3. krs: kaikki oikein.
Vaihda paksummat puikot ja neulo sileää neuletta n. 10 cm. Kavenna sen jälkeen noin 3 sentin välein kummassakin reunassa 7s = jäljelle jää 94 s.

Kun kappaleen korkeus on 50 cm, tee kädentien kavennukset: kavenna kummassakin reunassa joka toinen kerros 1x4, 1x2 ja 1x1s.

Kun kädentien korkeus on noin 6 cm. aloita ainaoikeinneule ohuemmilla puikoilla. Kavenna samalla seuraavasti: neulo 22s ja neulo sen jälkeen *2s oikein yhteen, 1 s*, toista *_* kunnes vasemmalla puikolla on jäljellä 22 s ja neulo ne normaalisti.

Jatka ainaoikeaa näillä silmukoilla noin 5 cm. Neulo sen jälkeen 15 s. (=olkain) ja päättele keskimmäiset silmukat (=pääntie), kunnes vasemmalla puikolla on jäljellä 15 s toista olkainta varten. Neulo kumpikin olkain erikseen noin 11 cm mittaiseksi ja päättele.

Takakappale:

Neulo samoin kuin etukappale, mutta aloita ainaoikeinneule vasta, kun kädentien korkeus on noin 10 cm. Neulo olkaimet vastaavasti hieman lyhemmäksi niin, että taka- ja etukappaleiden kädentiet ovat yhtä korkeat.

Viimeistely:

Kiinnitä kappaleet toisiinsa ja ompele yhteen. Luo taskua varten 37 silmukkaa ja neulo ainaoikeaa pienemmillä puikoilla noin 11 cm. Päättele ja neulo toinen tasku samoin, ompele taskut kiinni neuleen alareunaan.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Kaikelle on paikkansa

Joskus sisustajaa kohtaa suorastaan jumalainen johdatus, kun pitkään tarkoitustaan hakeneet tavarat löytävätkin paikkansa ja tehtävänsä. Näin kävi myös mun lehtitelineelle ja American Apparelin kangaskassille.

Lehtitelineen ostin sisustusmessuilta: ideanahan olisi ripustaa siihen paperikassi, johon kerätään vanhat lehdet. Valitettavasti vaan ne kotiin kertyvät paperikassit on yleensä stailattu K-kaupan tai S-marketin vähemmän esteettisillä mainosteksteillä. Kangaskassin taas sain taannoin tuliaisiksi, ja se on musta superkiva mutta kunnon kahvojen puutteessa epäkäytännöllinen. Sitten keksin yhdistää nämä kaksi, ja tuloksena oli tällainen lehtiteline.


Tässä myös eilen testattu kesäherkkuvinkki (kiitos, pikkusisko): Tofulinen Stracciatella-jätski. Tofujäätelöt on musta aikaisemmin maistuneet vähän jauhoisilta, mutta tämä meni täydestä.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ruutuvihkoruutuja

Kesä tuli, ja kesävaatteet! Mun viime kesän ykkösmekko oli mustavalkoinen Fidalta löytynyt ties-mitä-kuuskytluvun-teryleeniä oleva kolttu, josta pienen tuunailun jälkeen ja vanhasta takista poimitun vyön kera tuli oikein näpsä. Lisäksi siinä on mun suuresti rakastama ruutukuosi, siis sellainen ohut kouluvihkoruudutus.


Samanlaista ruutukuosia on myös näissä sööteissä kahvikupeissa, jotka löytyivät Lapuan helluntaiseurakunnan kirpputorilta (ihan ässä kirppis muuten!).



Muistelen nähneeni hiljattain jossain sisustuslehdessä myös lakanat, joissa oli ruutuvihkokuosia. Tahtoo sellaiset!

torstai 13. toukokuuta 2010

Rikoota ja kierrätyskapinaa

Mä en näköjään tällä hetkellä kykene tuottamaan mitään muuta kuin huiveja. Nyt oli sentään vuorossa astetta kesäisempi materiaali eli trikoo. Löysin Uffin kolmen euron päiviltä kaksi kivanväristä t-paitaa, leikkasin niistä vartalo-osan ja ompelin pötkylöiksi. Voi käyttää joko yhdessä tai erikseen.

Tältä näyttävät henkarilla...


...ja tältä kaulaan kiedottuina.



En tiedä, kuinka fiksua ja ekologista loppujen lopuksi on ostaa ehjiä - vaikkakin käytettyjä - paitoja ja saksia niitä huiveiksi. Mutta onneksi meidän naapuripihassa on energiajakeen keräys, jonne pystyy viemään kangasjätteen kierrätettäväksi. Se on meikäläisen pientä arjen kapinaa: uhmaan talkkarin kieltoja ja kiikutan salaa energiajaepussejani naapurin roskiksille. Todellinen ekoterroristi.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Baktuksen (ja ainaoikean) ilot

Tänä talvena jokaisen itseään kunnioittavan käsityöharrastajan on täytynyt neuloa kolmionmallinen Baktus-huivi. Minä tein omani vähän jälkijunassa, joten villainen huivi valmistui sopivasti näin kesän kynnykselle. Ja koska heräsin siihen järkyttävään tosiasiaan, etten omistanut ainuttakaan mustaa huivia, Baktuksestani tuli hyvin tumma ja yksinkertainen.



Joskus on muuten älyttömän kivaa - suorastaan meditatiivista - tikata ihan tavallista ainaoikeeta. Lanka oli perinteinen Seitsemän veljestä, sitä meni yksi 150 gramman kerä ja pikkuisen toistakin.

P.S. Maanantain kunniaksi myös musavinkki: oltiin viime viikolla Tavastialla katsomassa mahtavaa brittiläistä James Yuillia. Kerrassaan symppis heppu, joka Wikipedian mukaan soittaa folktronicaa. Enpä tiennyt, että sellainenkin genre on olemassa, mutta tätä musaa se kuvaa aika hyvin.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Se toimii sittenkin

Kuuluisan "Ei menny niinku Strömsössä" -Facebook-ryhmän lisäksi voisi perustaa myös ryhmän "Ei menny niinku sisustuslehdissä". Aika monta kertaa joku lehdessä oikein kivan ja näppärän näköinen idea on mun huushollissa näyttänyt vaan jotenkin nololta, rumalta ja tekemällä tehdyltä.

Pelkäsin, että niin kävisi myös liitutaulumaalikokeiluni kanssa, mutta ei: nyt voisi sanoa, että meni melkein niin kuin sisustuslehdissä. Meidän olohuoneen seinällä oli valmiina iso kehys, ilmeisesti entisen oven paikka, jota tuijottelin melkein vuoden sillä silmällä. Mietin, että mitä siihen liitutaululle sitten kirjoittaisi ja näyttäisikö se vain synkältä.

Lopulta päätin, että meni syteen tai saveen, ja sudin mustan liitutaulumaalin seinään. Siitä tulikin aika kiva. Ja on siihen innostuttu piirtelemään ja kirjoittamaankin. Hurraa! Pöytä tuoleineen on Pelastusarmeijan kirppikseltä (tuolit päällystin itse uudelleen), pöytäliinana on Marimekon Bottna ja laatikosto löytyi Pinosta.


P.S. Sisustuslehdistä puheen ollen: uusimmassa Dekossa (5/2010) oli kerrassaan käsittämätön juttu helsinkiläisäidistä tyttärineen, joilla oli a) kolmikerroksinen, puutarhan ympäröimä kotitalo keskustan ulkopuolella, b) viikonloppukoti Kaivopuistossa ja c) kesähuvila Keski-Suomessa. Come on! Ja sitten vielä kehdattiin kehua, kuinka ekologisuus näkyy kodin sisustuksessa pitkäikäisinä hankintoina. Ehkä hitusen ekologisempaa olisi olla haalimatta niitä asuntoja.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Omppuja all over the place

Joskus joulun alla löysin kirpputorilta hauskan näköistä kangasta. Meni muutama viikko, ja luin sisustuslehdestä, että Finlayson oli juuri ottanut samaisen Optinen omena -kankaan uustuotantoon ja myy sitä pussilakanasetteinä. Minä käytin oman vintageomppukankaani mekkoon ja tyynynpäällisiin.



Mekon ohje on jostain muinaisesta Moda-lehdestä. Olen aikoinani ommellut paljonkin vaatteita, mutta viime vuosina ompeleminen on yksinkertaisesti alkanut tuntua liian työläältä: kaikki se kaavojen leikkaaminen ynnä muu näperrys ei vain ollut vaivan arvoista. Vaan tämä mekkopa syntyi iisisti ja tuskitta, ja istuvuuskin oli oiva.