maanantai 28. kesäkuuta 2010

Vanha kunnon patalappu


Lapsena minulla ja siskoillani oli tapana ommella/virkata/neuloa/askarrella itse joululahjat äidille, tädille ja mummoille. Jos mitään muuta ei keksitty, tehtiin patalappuja.

Tuo hätävaraidea oli oikeastaan aika mainio. Juuri patalapun kaltaiset arkiset esineet ovat niitä, joiden ulkonäköön kannattaa panostaa. Nättiä patalappua käyttää (hyvässä lykyssä) päivittäin, kun taas nätti juhlamekko pääsee ulos kaapista kerran, pari vuodessa.

Tämän ajatuksen inspiroimana tehtailin sitten patalappuja oikein urakalla. Niihin sai hyvin käytettyä pienet ylijäämäkankaanpalat: muun muassa parin lyhennetyn mekon helmat. Opin myös kangaskaupassa, että on olemassa sellainen asia kuin patalappuvanu. Wow.

Helppoa, nopeaa ja palkitsevaa. Näillä lahjotaan lähipiiriä piakkoin.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Kirppislöytö on paras löytö

Kesäloma alkoi perinteisesti Provinssirockilla - viidestoista vuosi putkeen - ja lorvailulla alkukodissa Pohjanmaalla. Samalla tuli koluttua huolella seinäjokelaisia, lapualaisia ja vaasalaisia kirpputoreja. Pikkukaupunkien kirppikset on pelkkää parhautta: hinnoittelu on kohdillaan, hassu jeesusmusa soi taustalla ja myyjänä on permanentattuja tätejä, jotka naureskelee likoille, jotka ostaa (niiden mielestä) just ne karmeimmat 60-luvun kattolamput, kipot ja koltut.

Tässä vähän matkan saalista:

Lasikulho,  2 €, Vaasan pelastusarmeijan kirppis. (Koska mulla ei sattunut olemaan just tämänkokoista kulhoa. Tai ainakaan lasista...)


Musta pieni mokkanahkalaukku, 50 senttiä, Vaasan Fida. (Okei okei, mulla on mustia laukkuja noin viisi. Mutta ei yhtäkään mokkanahkaista.)


Pari ruudullista pöytäliinaa ja marjanoksilla kuvioitua hyllypaperia, yhteensä noin 7 €, Seinäjoen Fida. (Nämä menevät ompelu- ja askartelutarpeiksi eli hyvään tarkoitukseen. Ja hei, en mä voinut vastustaa noita ruutuvihkoruutuja...)


Lisäksi ostin muutaman parhaan päivänsä nähneen t-paidan huivitarpeiksi (lupasin tehdä pikkusiskolle oman), siron 50-luvun nojatuolin kymmenellä eurolla (odottaa vielä autokyytiä Helsinkiin ja pääsee kuviin myöhemmin) sekä keltaisen kattolampun (isosiskon perheen uuteen kotiin).

Olipahan urakka. Mutta kivaa.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Pyytämättä ja yllätyksenä

Tunnen aina lievää kateudensekaista ärtymystä, kun sisustuslehdissä ihmiset esittelevät roskalavoilta bongaamiaan kukkapuroja tai mummolan vintiltä löytyneitä, kivasti kuluneita talonpoikaispöytiä. Niillä roskalavoilla, joiden ohitse mä kävelen, on remonttijätettä ja lastulevyä. Eikä mummolassakaan ole vinttiä.

Mutta kun tarkemmin ajattelee, on omassakin sisustuksessa tiettyjä elementtejä, jotka on päätyneet paikalleen puolivahingossa ja ilman omaa ansiota. Esimerkiksi...

Harri Koskisen Block-lamppu, jonka isäni oli saanut lahjaksi ja jota äiti kuvaili sanalla "järkky". Korjasin modernin design-klassikon nopeasti mukaani.


Puiset kaiuttimet, jotka eräs kaveri oli hankkinut mutta jotka olivat heidän asuntoonsa turhan isot. Nyt ne ovat lainassa ja saavat mut tuntemaan oloni enemmän musahifistelijäksi kuin olenkaan. En tiedä, vetoaako kaiuttimien ulkomuoto kaikkiin, mutta musta ne on symppikset.


Yki Nummen Lokki-lamppu, joka on siipan sukuperintöä. Meidän ainut paikka kattolampulle on eteisessä, jossa Lokki ei ehkä pääse täysin oikeuksiinsa. Mutta hieno se on silti.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lempitöhnää ja uusiokäyttöä

En ole suuri kosmetiikan harrastaja - käytän mitä tuotteita käteen sattuu osumaan, ja ainoat merkit, joille pysyn uskollisena, ovat tylsää apteekkikamaa (Nimim. Sebamed-pesuneste, ystäväni jo vuodesta -93). Viime aikoina olen kuitenkin tykästynyt Urtekramin Brown Sugar -vartalonkuorintaan, jota myy ainakin Ekolo.

Reilun kaupan sokeria ja erilaisia luomuöljyjä sisältävän kuorintaöljyn ainesosaluettelo näyttää sellaiselta, että töhnää voisi suurin piirtein syödä. Tämä lieneekin niitä kosmetiikkatuotteita, jollaisen voisi itse sekoittaa ruokakaapin aineksista - mutta tuleeko sellaista ikinä tehtyä? Kuorinta jättää ihon huippupehmeäksi, kunhan kestää pienen öljyisyyden. Olen muutenkin innostunut viime aikoina öljyistä kosteusvoiteiden sijaan: esimerkiksi vauvaöljy tepsii hyvin kuivalle iholle.

Lasitölkkikin on sen verran sievä, että se on helppo uusiokäyttää. Mä säilytän niissä pähkinöitä ja siemeniä.


Meillä suurin osa kuivamuonista on lasipurkeissa, Dymo-tarranauhalla merkattuina. Tätä ei tosin saanut aikaan pelkkä sisustussilmä vaan myös pieni vihulainen nimeltä riisihärö. Nämä kaverit olivat pari vuotta sitten vallanneet koko kuivamuonakaapin, ja edelleen silloin tällöin löytyy joku yksinäinen härösissi keittiöstä vaeltelemasta. Mutta lasipurkkeihin eivät pääse - hah!

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kauniiden purnukoiden kaipuu

Siippa osti itselleen helsinkiläisen Pelagon polkupyörän. Jos oma, äidin vanha crescentini ei toimisi edelleen moitteettomasti, hankkisin heti saman firman Anwerp-fillarin. Simppelin riisuttu ulkomuoto tekee siitä mahtavalla tavalla peruspyörän: sanakirjassa "polkupyörän" kohdalla voisi olla Pelagon kuva.


Pelago laittoi myös miettimään, miksi niin harvoissa arkisissa käyttöesineissä on samanlaista simppeliä estetiikkaa. Hiuslakkaputkilot, tiskiainepullot ja hammastahnatuubit huutavat marketin hyllyltä riemunkirjavissa väreissä, rumilla fonteilla ja täyteenahdettuina tekstiä. Ja silti juuri ne ovat tuotteita, joita usein on pakko pitää kodissa esillä (ellei sitten ota sisustusta ja kotinsa järjestelyä toooodella vakavasti.)

Totta kai muunkinlaista yritystä on - esimerkiksi näissä parin vuoden takaisissa Oxygenolin hammastahnoissa, joita olivat suunnittelemassa Taikin opiskelijat. (Harmi vain, että tahnan maku ei oikein vetoa muhun. Silti ostan sitä joskus ihan estetiikkasyistä.)




Ja jos kauniimpia purkkeja ja purnukoita löytääkin, ne täytyy yleensä hakea erikoisliikkeistä ja maksaa estetiikastaan aika paljon enemmän. Ekotuotteet ei ole tässä asiassa yhtään parempia, ellei jopa pahempia (joku Ole Hyvä -tuoteperhekin näyttää niin... ankealta.)

Yksi keino ratkaista rumien purnukoiden ongelma olisi hankkia kosmetiikkatuotteet ja pesuaineet aina täyttöpullomeiningillä: ostaa kauniita pumppupulloja ja käydä tarpeen tulleen täyttämässä niihin sisältö. Se vaan valitettavasti on aika työlästä puuhaa. Tai sitten toteutan vitsinä kaveriporukassa taannoin heitetyn ajatuksen ja alan virkata suojuksia rumille partavaahtopurkeille...

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Paitatuunausta ja design-haaveita

Sain ex tempore -idean tuunata kaverini kirppispussista nappaamani valkoisen t-paidan. Leikkasin tummanharmaasta trikoosta kolmioita ja sommittelin ne pyramidiksi. Kiinnitin kolmiot vain suoralla ompeleella, ilman huolittelua - ideana on, että reunat saavatkin vähän rispaantua. Saas nähdä, kuinka hyvältä idea tuntuu ensimmäisen pesun jälkeen.


Kävin viime viikolla katsomassa Design Forumissa Vuoden nuorten muotoilijoiden näyttelyn. Matonkudebuumissani pidin erityisesti näistä Saara Renvallin Piilo-koreista, joissa yhdistetään punottua koria ja virkattua matonkudetta.


Samalla reissulla himoitsin myös Muuton pippurimyllyjä. Valkoinen suolalle, musta pippurille, se ois kiva.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Tää virkkas taas

Tänä keväänä alkanut matonkudevirkkaushuuma jatkuu aina vaan. Tällä kertaa oman korinsa sai pikkusisko, jolla ihan oikeasti oli sellaiselle tarvettakin.


Kuteiksi leikkasin yhden kirppikseltä ostetun pussilakanan ja yhden aluslakanan - aika paljon materiaalia kuluu siis, tämän korin pohjan halkaisija oli about 50 senttiä. Taidan olla jotenkin debiili, kun musta tuo matonkuteiden leikkaaminen on kivaa. Ja virkkaaminen se vasta onkin, kun valmista tulee melkein yhdessä illassa (okei, okei, yhdessä illassa, jos virkkaa maanisesti sellaiset viisi tuntia putkeen).

Ja jos ei ole yhtä debiili kuin minä, niin valmiita matonkuteita löytää aika helposti kirppiksiltä, etenkin maalais-sellaisilta. Usein tarjolla on kuitenkin vain yksittäisiä keriä, eli yksiväriseen koriin voi olla hankalampi löytää valmiita kuteita (ellei sitten osta niitä uutena, mikä tietysti on myös mahdollista mutta ei ollenkaan niin jännittävää).

Tässä korin ohje, vähän muokattuna Suuresta Käsityölehdestä:

Matonkuteista virkattu kori

Koukku nro 10, noin 2-3 cm levyistä matonkudetta sopiva määrä. Arvioi itte.

Virkkaa 4 ketjusilmukkaa ja sulje renkaaksi. Virkkaa renkaaseen 7 kiinteää silmukkaa.
1. krs: virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks
2. krs: virkkaa joka toiseen silmukkaan 2 ks
3. krs: joka kolmanteen silmukkaan 2 ks
4. krs: joka neljänteen silmukkaan 2 ks
5.- 7. krs: joka viidenteen silmukkaan 2 ks
8. krs: joka kuudenteen silmukkaan 2 ks (Jne. Jatka niin, että kullakin kierroksella tulee lisättyä noin kuusi silmukkaa. Harvenna tai tihennä lisäyksiä, jos pohja alkaa lerpattaa tai taipua kupiksi.) 

Jatka näin, kunnes pohja on halutun kokoinen. Virkkaa viimeinen kerros ilman lisäyksiä. Vaihda virkkauksen suuntaa seuraavasti: vie koukku takakautta silmukan läpi, sitten etukautta seuraavan silmukan läpi, vedä kude näiden kahden silmukan läpi ja virkkaa 1 ks. Jatka näin kerros loppuun (vie koukku aina virkatun ks:n juuresta seuraavan silmukan läpi).

Virkkaa korin reuna haluamasi korkuiseksi. Tee viimeiseksi 1 ps ja päättele.