sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Muistamme sen värin, joka oli harmaampi

Tyttöjä Hertankadulla vuonna 1974. Kuva Simo Rista / Helsingin kaupunginmuseo.

Töölönlahdella Hakasalmen huvilassa on parhaillaan esillä valokuvanäyttely nimeltä Asfalttia ja auringonkukkia, joka esittelee Helsinkiä 60-70-lukujen taitteessa. Arkiset ja lavastamattomat, eri puolilta kaupunkia napatut otokset ovat valokuvaajapariskunta Eeva ja Simo Ristan käsialaa. Niissä näkee karvahattuisia lapsia, kivijalkapuoteja, sisäpihoja, mielenosoittajia, raksamiehiä...

Kuvia katsoessa kirpaisi varsinkin se, miten upeita taloja ja alueita 70-luvulla on laitettu matalaksi. Oli jännä nähdä myös, millainen oli ruuhka-Helsinki ennen metroa.

Kuvien lisäksi näyttelytilaan oli lavastettu 70-luvun olohuone, josta tuolloin lapsuutensa eläneet varmasti bongaavat tuttuja esineitä. Nettikokoelmassa kuvia on vielä tuhansia lisää, mutta kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa näyttely paikan päällä: pääsevät paremmin oikeuksiinsa suuremmassa koossa.

Missä tällaista mattoa on käytetty...? Kuva Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo.

Mun päässä alkoi kuvia katsellessa välittömästi soida Ultra Bran Helsinki. Siis se, jossa lauletaan:
"Kaupunki on muuttunut mutta/
ei järin paljon/
Muistamme sen värin/
joka oli harmaampi/
Silloin ei/
ollut yhtään eurooppalaista vaateliikettä/
Olutta oli vain ruokailijoille/
Koko paikka muistutti Neuvostoliittoa..."

Itse vasta muutama vuosi sitten kaupunkiin muuttaneena katsoin tietysti kuvia aika eri silmin kuin vaikkapa se vieressäni purettua Puu-Pasilaa muistellut kuusikymppinen pariskunta. Kiinnostavaa silti, itse kullekin kaupunkilaiselle. Näyttely on auki 27.2. asti.

Rautatientori vuonna 1971. Kuva Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo.

torstai 28. lokakuuta 2010

Kiva purnukka, kiva sisältö


Mádaran ekokosmetiikkaa on kehunut sekä moni bloggaaja että meikäläisen pikkusisko. Päätin siis itsekin kokeilla, ja kun edellinen naamanpesuaine loppui sopivasti, ostin tilalle Mádaran kasvojenpuhdistusvaahdon. Tykkäsin! Poistaa meikin tehokkaasti, hinta ei ole kohtuuton ja purkkikin harvinaisen nätti. Ja vielä latvialaista tuotantoakin, eli melkein lähikosmetiikkaa.

Tiedättekö sen tunteen, kun esimerkiksi hiukset on joskus pesun jälkeen oikein narskuvan puhtaat? Mietin, että onkohan sellaisessa puhtaudessa loppujen lopuksi mitään luonnollista, vai nitiseekö tukka juuri siksi, että siitä on niistetty irti kaikki luonnollinen rasva ja kosteus...? Mutta kun se narskunta on vaan niin kivaa.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kirppishaukan käsikirja



Hei kaikki kuomani kirppishaukat: huomenna ilmestyy kerrassaan ihastuttava omakustannekirja nimeltä Kirppislöytöjä, jonka on kirjoittanut suomenruotsalainen stailisti-toimittaja Karin Lindroos. Kirja on soma kuin karkkipaperi, ja ihanien kuvien lisäksi se sisältää ihan konkreettisiakin kirppisvinkkejä. Pieni miinus ainoastaan kömpelöhköstä suomennoksesta. Karin pitää sekä tyyliblogia että ruokablogia - käykääs tsekkaamassa ja verestämässä toisen kotimaisen taitojanne.

Kuvat maistiaisia täältä.

Yksi vaate, joita Karin kuulemma aina metsästää kirppiksiltä, ovat silkkipaidat. Neuvon innoittamana piipahdin viikonloppuna Uffin tasarahapäivillä ja ostin neljällä eurolla sinisen Stockmann-merkkisen silkkipaidan. Kylläpä aito silkki voikin tuntua kivalta päällä!


(Kuva ei valitettevasti ole ihan yhtä tyylikäs kuin Karinin omat. Bloggaaminen on osoittautunut aika paljon hankalammaksi nyt, kun illat pimenevät: luonnonvalossa ei yksinkertaisesti ehdi kuvata.)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Oi rinkeli-ilta


Lauantai-illan menuun kuului vesirinkeleitä, joiden kanssa nautittiin omatekoista punaista pestoa, tsatsikia ja hummusta Voisilmäpeliä-blogin mainiolla ohjeella. Ja kaikki tämä kynttilänvalossa sekä hyvässä naisseurassa.

Vesirinkelit

5 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
13-15 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä
Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi, murenna joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri ja jauhot sekä öljy alustamisen loppuvaiheessa. Alusta taikina ja kohota kaksinkertaiseksi.
Leivo taikina rinkeleiksi (noin 30 kpl). Käytä rinkeleitä hetki kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä. Anna rinkeleiden kuivahtaa leivinpaperilla kymmenisen minuuttia. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes rinkelit ovat kullanruskeita.

Vesirinkelit ovat simppeli ja hauska tarjottava, johon tutustuin alun perin ystäväni Eevan kautta - kiitos kaunis sinne Lontooseen! Ja tahnat nyt vain ovat pelkkää sörssättyä hyvyyttä. Ah.


Jälkiruuaksi avasimme vielä glögikauden viime vuodelta jääneellä tölkillisellä. Maistuihan se taas. Mun pitää aina tähän aikaan vuodesta pidätellä itseäni, etten aloita joulufiilistelyä liian aikaisin ja väsytä itseäni koko touhuun. Lupaan, etten viritä jouluvaloja ja luukuta Spotifysta Oi jouluyötä ainakaan ennen marraskuuta. Mutta silti olen kiitollinen siitä, että olen parantumaton jouluihminen: sillä tavalla 
loppuvuoden synkkyys ja kylmyys on yksinkertaisesti paljon helpompi kestää.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Aika kiva ekoputiikki


Kävin torstaina tsekkaamassa Yrjönkadulle avatun uuden ekoputiikin Nudgen. Myynnissä on vaatteita sekä aikuisille että lapsille, lisäksi jonkin verran sisustuskamaa ja meikkejä. Sisustustuotteista en niinkään innostunut (valikoima näytti aika bambukuppivoittoiselta), mutta vaatteista löytyi enemmän mieluisia.

Myynnissä oli ainakin Sanna Hopiavuoren, Kuyichin, Camilla Norrbackin ja Alchemistin vaatteita, joita olen katsellut myös verkkokauppa Yalossa. Itse en ole oikein nettishoppailuihmisiä - mulla on sen mallinen kroppa, että sovittaminen on suotavaa - ja siksi oli kiva, että samoja merkkejä pääsi nyt hypistelemään ja testailemaan.


Ostin Couleur Caramelin irtopuuterin, jota olen käyttänyt hyvällä menestyksellä jo vuoden verran, ja harmaan ohutraidallisen Kuyichin tunikan (83 e), joka on materiaaliltaan bambukuitua ja älyttömän pehmoinen ja mukava päällä. Sovitin myös Kuyichin mustaa parkaa, jollaisesta olen haaveillut, mutta valitettavasti unisex-takin s-koko oli mun luiperoharteilleni liian iso.

Kouluarvosana Nudgelle olisi seiskapuoli, eli aika jees. Valikoima on vielä suht kapea ja tyyli turvallista, mutta Nudge edustaa musta oikeaa kehityssuuntaa: sitä, jossa ekomuoti ei ulkoisestu erotu muista vaatteista. Valitettavasti kun ekovaatteista tulee yhä ensimmäisenä mieleen tönköt hamppukauhtanat...

Pakko tosin myöntää, että ekomerkkien kohdalla piilee sellaisen ajattelutavan vaara, että "ostetaan nyt, kun kerran on ekologista". Ja sitten tulee hankittua vaatteita, joita ei tavallisesta kaupasta ostaisi ja joita ei tee mieli käyttää. Sama juttu kirpputorien kanssa: yhdentekevät "ihan kiva" -kirppislöydöt hautautuu kaapin pohjalle, kun niitä ei edes muista ostaneensa. Ei ole järkevää, tietenkään. Samojen laatu- ja tyylikriteerien pitäisi päteä kaikissa hankinnoissa.

Valiettavasti ekologinen valmistustapa ei myöskään ole automaattisesti hyvän laadun tae. Ostin taannoin kierrätyspolyesteriset, PET-muovipulloista valmistettut legginsit, jotka parissa kuukaudessa nyppyyntyivät käyttökelvottomiksi ja tuntuivat lisäksi älyttömän epämiellyttäviltä ja kutittavilta päällä. Kaunis ajatus, mutta ei toiminut käytännössä ainakaan mulla.

torstai 21. lokakuuta 2010

Pilvistä Pohjanmaalla


Tein spontaanin taidehankinnan. Keittiön String-hyllyn viereen löysi tiensä grafiikanvedos, taiteilijana Tiitus Petäjäniemi.

Huvittavinta oli, että vasta taulun valittuani sain tietää, mikä sen nimi on: Pohjanmaa. Tunnistin näköjään alitajuisesti synnyinmaisemani...

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Ompelijan haamu


Viikon bloggaustaukoon on syynsä - päällimmäisinä uusi työpaikka ja sukujuhlinta, joiden takia en ole ehtinyt sen paremmin sisustamaan kuin väkertämäänkään. Nyyh.

Uutta tuotantoa ei ole esiteltävänä tälläkään kertaa, sen sijaan yksi arkistojen kätköistä löytynyt helmi. Kaivoin tänään esiin talvitakkini (kyllä, aika on tullut) ja löysin samalla takin, jota en ole käyttänyt vuosiin mutta jota en ole raaskinut laittaa kiertoonkaan: se kun on yksi onnistuneimmista ompeluprojekteistani.


Takki on peräisin ajalta, jolloin vielä jaksoin ommella jotain huiveja, tyynyjä ja kangaskasseja monimutkaisempaa - muistaakseni vuodelta 2001. Farkkukankaisessa takissa on herkullinen kirkkaankeltainen vuori ja hupussa mustaa teddykarvaa. Se hautautui aikanaan kaappiin kai siksi, että vuosikausia käytin lähes yksinomaan farkkuja, ja farkku-farkku-yhdistelmä ei miellyttänyt silmää. Mutta nyt takki näyttää taas freesiltä.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kimalletta (mutta vain pikkuriikkisen)



Tein lomaviikolla kaksi kimaltavaa kirppislöytöä. Musta Finnwearin mekko - veikkaisin että 70-80-lukujen tuotantoa - löytyi Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksen ilmaisrekistä. Lyhensin nilkkapituisen mekon tunikaksi ja kavensin sitä pikkuisen. Rintamuksessa on hauska pieni glitter-yksityiskohta.


Mekon ainut miinus on tunkkainen kirppishaju, joka ei kokonaan lähtenyt pesun jälkeenkään. Onko kenelläkään vinkkejä, miten sen parhaiten saisi pois?

Olen muuten usein ihmetellyt vanhojen vaatteiden pesuohjeita. Tämänkin olisi saanut pyykätä vain 30 asteessa, mutta pesin sen silti neljässäkympissä, eikä mekko ollut moksiskaan. Olivatko pesukoneet ennen vanhaan jotenkin kovakouraisempia, vai mistä moinen hätävarjelu?


Hesyn Perintöpuodista Mäkelänkadulta puolestaan löytyi vitosella kaulakoru, joka a) on kullanvärinen ja b) siinä on pieniä kimaltavia kiviä - kaksi asiaa, jotka eivät nyt suoranaisesti huuda nimeäni. Silti ihastuin helyyn. Nyt tarvittaisiin vain jotkut fancypancyt juhlat, joissa voisin sitä käyttää.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Lapaset, tumput, ihan miten vaan



Varma talven lähestymisen merkki: tekee mieli alkaa neuloa lapasia, villasukkia ja pipoja. En tajunnut etukäteen, miten isotöinen tilkkupeittoprojektini onkaan, joten välillä on ollut kiva tehdä jotain, joka tulee sukkelasti valmiiksi. Raitalapaset sai tällä viikolla maailmaan ilmaantunut uusi ihminen - vauvojen miniatyyrineuleet ovat muuten mainio tapa jämälankojen kuluttamiseen.


Mustat tumput puolestaan ovat meitsin menswear-mallistoa. Ne tulivat pikkusiskon poikaystävälle ja ovat maailman simppeleintä pintaneuletta: yksi kerros kaikki oikein, seuraava kerros 1 o 1 n.

torstai 7. lokakuuta 2010

Lällällää, mäpä oonkin lomalla



Olen ollut tämän viikon lomalla enkä ole tehnyt yhtään mitään mutta silti paljon kaikkea. "Ei yhtään mitään" -osion kattaa se, että en ole matkustanut minnekään (mikä monille ihmisille vasta on loman määritelmä),  "paljon kaikkea" -puolen taas se, että olen ehtinyt tehdä kyllästymiseen asti sellaisia asioita, joihin arkena ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Olen muun muassa...

...lounastanut Silvopleessa, Kiasmassa, Zucchinissa ja Ichibanissa.
...syönyt kilokaupalla satsumia ja juonut litrakaupalla teetä.
...pessyt kylpyhuoneen.
...lukenut loppuun Olli Jalosen Poikakirjan (pikkupojan näkökulma 60-lukuun, koskettava) ja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan (papparaisen näkökulma 2000-lukuun, hauska)
...kiertänyt kirpputoreja ja vähän vaatekauppojakin.
...katsonut dvd:ltä Wireä ja Gilmoren tyttöjä --> oudon toimiva yhdistelmä suurkaupungin huumekauppiaaita ja pikkukaupungin näsäviisaita naisia.
...tehnyt punajuurisosekeittoa.
...sauvakävellyt, bodypumpannut ja saunonut.
...ja tietysti neulonut parit lapaset ja ommellut tuubihuiveja.

Huomenna menen kasvohoitoon ja käyn vielä yhdellä ihanalla citylounaalla. Elämä on hyvää.

Tämä on ehdottomasti viimeinen omaan käyttöön tehty tuubihuivi vähään aikaan: seuraavat tulevat kavereille. Kierrätyskeskuksesta vaan löytyi niin kivoja kankaita puoli-ilmaiseksi....

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kivoi juttui

Jos tarvitsisin kynttilänjalkoja tai lakanoita, ostaisin nyt nämä. Nimittäin....

Finlaysonin Rinne-pussilakanat. Tykkään lakanoiden värimaailmasta ihan valtavasti, samoin piirrosjäljestä, jossa osa on tuollaista ääriviivatonta ja osa ohuella viivalla raidoitettua - jos tajuutte mitä tarkoitan.


Myös Nathalie Lahdenmäen Arabialle suunnittelemat Pino-kynttilänjalat ovat yksinkertaisuudessaan hurjan kauniita: etenkin, kun erivärisiä yksilöitä pinotaan päällekkäin. Kynttilänjalkoja tässä huushollissa valitettavasti vain on yli oman tarpeen jo nyt...

Sen sijaan aion ihan oikeasti marssia sunnuntaina Hulluille päiville ja ostaa Dysonin rikkaimurin (Vain 149 euroa! Kyllä!). Olen tavannut sen verran monta rikkaimuriuskovaista (kuulemma se on paras keksintö sitten astianpesukoneen), että uskon Dysonin nostavan sekä asunnon siisteyden että siivoajan fiiliksen ihan uusiin sfääreihin.

Saumurikin olisi Hulluilla päivillä tarjouksessa, mutta sen kohdalla aion hillitä itseni. Ompelukoneella on pärjätty hyvin viimeiset parikymmentä vuotta - jos ostaisin nyt saumurin, luultavasti vain katkeroituisin siitä, miksi en hankkinut sitä jo paljon aikaisemmin. Parempi pysyä tietämättömänä (sama logiikka pätisi tietysti rikkaimuriin, mutta ei ajatella sitä nyt.)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Trikoohuivi uudella tapaa

Tuubihuivien ompelusta jäi yli trikoopaitojen hihoja. Pinnistin kekseliäisyyteeni äärimmilleen ja päätin tehdä... rumpujen pärinää... huivin! Hihat kiinni toisiinsa ja koko hommasta iso renkula, jonka voi kietoa kaulaansa haluamallaan tavalla. Ihan hauskasti toimii näinkin.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ei-niin-kaunis mutta oi-niin-hyvä risotto



Kokkailin viime viikonloppuna yhtä lempiruuistani, valkovihreää risottoa, jonka resepti ansaitsee ehdottomasti pääsyn laajempaan levitykseen. Ohje on suoraan Me Naisista eli muuta kunniaa en tästä voi ottaa kuin sujuvan sisälukutaidon.

Risotto on aina mielikuvissani kuulunut kategoriaan "liian hankalaa" (mikä luultavasti ei pidä lainkaan paikkaansa), ja siksi tykästyin tähän ohjeeseen saman tien. Siinä risotto nimittäin laitetaan uuniin eikä se vaadi sekoitteluja ja liemenlisäilyjä.

Valkovihreä risotto (4 annosta - tai kahdelle ahmatille)
2 1/2 dl risottoriisiä
6 1/2 dl kasvislientä
1/2 luomusitruunan kuori ja mehu
3 rkl voita
50 g tuoretta pinaattia (olen käyttänyt usein myös pakastetta ja hyvin toimii sekin)
100 g pakasteherneitä
100 g parmesaania raasteena
1/2 tl mustapippuria
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Valmista kasvisliemi kuutiosta. Kaada riisi ja liemi laakeaan uunivuokaan. Peitä vuoka kannella tai tiiviisti foliolla ja siirrä uuniin 40 minuutiksi.
Raasta sillä aikaa sitruunan ohut keltainen kuori ja purista mehu. Ota voi huoneenlämpöön. Leikkaa pinaatinlehdet pienemmiksi paloiksi (tai sulata pakastepinaatti ja herneet).
Ota risotto uunista. Jos neste ei ole imeytynyt, jatka kypsentämistä hetki. Valmis risotto on mehukasta ja sakeaa. Sekoita sitruunan kuori ja mehu, voi, pinaatti, herneet, juustoraaste ja pippuri hellästi kuuman risoton joukkoon. Älä sekoita liikaa, ettei risotto muutu puuroksi.

Risoton ainut huono puoli on se, että se on niin hyvää, että sitä tulee mätettyä ihan järjettömiä määriä. Meidän kahden hengen taloudessa neljälle tarkoitettu satsi yleensä uppoaa kerralla. Tosin niin käy aika monen muunkin ruokalajin kanssa... Olen päätellyt, että ohjeet on tarkoitettu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, siis käytännössä kolmelle aikuiselle tai kahdelle tosi nälkäiselle aikuiselle. Eikö?

Viime viikkojen muita iloisia ruokaelämyksiä ovat olleet kaksi (itselleni) uutta sushipaikkaa: Umeshu Töölössä ja Sushi'N'Roll Ullanlinnassa. Sushi oli hyvää molemmissa (ehkä Umeshussa inasen parempaa), mutta S'N'R saa erityiskiitoksen vietnamilaistyylisistä tuoreista riisipaperirullista. Herkkua!