keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pakettisaldo

Joulu on juhlittu, seuraa pakollinen lahjaraportti. Tänä vuonna joululahjoja ei tullut paljon, mutta ne kaikki olivat ihania/ käytännöllisiä/ toivottuja. Paketeista kuoriutui nimittäin....

...keraaminen Avain-kaulakoru, jonka on suunnitellut Veera Kulju. Kaunis!

...jonkun muun neulomat villasukat (se on välillä tosi ihanaa). Kiitos Raija-täti!

...perinteinen joululahjakirja. Amerikkalaisen Jonathan Franzenin ylistetty Vapaus on ainakin ensimmäisen kolmanneksen perusteella ollut kehujen arvoinen.

...Marimekon keittiöpyyhkeitä, joille ihan kaikille ei ollut tarvetta: niinpä ompelin niistä myös tyynynpäällisen. En muuten tajua, miksi tuota Maija Louekarin Vellamo-kuosia ei myydä metrikankaana – se on todella soma.

Lisäksi sain Avotakan tilauksen ja lahjakortin auyrvediseen hierontaan. Oi autuutta!

Joulunpyhät sujuivat niin lungisti kuin suinkin voi: suklaata aamuin, päivin ja illoin, sopivasti viinintissuttelua, vanhoja ystäviä, jokavuotinen Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton, puolitoista metriä kaulaliinaa. Siskonpojat selvittivät myös, onko joulupukki sukua Teemu Pukille (hän kertoi olevansa eri Pukkeja).

Ja nyt onkin sitten se joulunjälkeinen olo, kun tekee mieli vain urheilla, juoda vihreää teetä ja syödä salaattia.

torstai 22. joulukuuta 2011

Joululoma on pelastettu

Olin jo pikkuisen huolissani joululomastani: lankalaatikon sisällys ei inspiroinut, puikot eivät suihkineet, turhautuminen uhkasi. Pelastavaksi enkeliksi ilmaantui Milla, joka välitti minulle oheisen inspiraatiokuvan ja toivoi kaulahuivia sen hengessä. Jämäkerät muuttuivat taas aarteiksi, kun avainsanoina olivat värikäs, pehmoinen ja epäsymmetrinen. Kaulahuivissa se viimeksi moittimani riemunkirjavuuskin voi olla enemmän kuin paikallaan.


Alakuvasta näkyy, minkä verran olen saanut aikaan toistaiseksi. Huomenaamuna hyppään Pohjanmaan-junaan rinkassani kutimet, tuore Helsingin sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja, uusi Trivial Pursuit ja varsin maltillinen määrä lahjoja.

Värien sekamelskaa ja erilaisia neulepintoja. A) helppoa ja B) hauskaa.

Rentouttavaa joulunaikaa ihmiset – rauhaa maahan ja hyvää tahtoa ja mitä näitä nyt on!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Pikkuisen taidetta


Aikuiseksi kasvaminen näkyy hyvin siinä, mitä ihminen ripustaa seinilleen – lapsuuden piirrustuksista siirrytään teinivuosien bändijulisteisiin ja niistä opiskeluaikojen taideleffa/art nouveau-kuviin (minun sukupolvellani tähän liittyi valitettavasti myös Kaj Stenvallin ankkataulujen kausi). Lopulta päädytään parhaimmillaan ihan oikeaan taiteeseen. Meidän asunnossamme on useita maalauksia ja muutama grafiikanvedos, jotka tuottavat minulle yhä yhtä paljon iloa kuin hankintahetkellä.

On vaikea kuvailla, miksi ihastuu tiettyyn taideteokseen. Onko se tunnelma, väri tai valo? Onko kaikissa seinälle ripustamissani kuvissa jotain yhteistä, vai onko ne valittu vain kulloisenkin mielentilan mukaan? Kun yritän miettiä, minkätyyppisestä taiteesta pidän, määrittely käy mahdottomaksi.
Pidän väreistä (pidän myös mustavalkoisuudesta).
Pidän valokuvista (omistan lähinnä maalauksia).
Pidän abstraktista taiteesta (mutta myös muotokuvat, asetelmat ja maisemat voivat olla hienoja).


Viime viikonloppuna ostin Kuvataideakatemian myyjäisistä tällaisen pienen vedoksen, jossa viehätti ainakin sen arvoituksellinen ja unenomainen tunnelma.

Tai sitten minua vain puhutteli tuo Jopo-merkkinen polkupyörä, joka on samanlainen kuin omani.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Harmaan päivän harmaa tuotos

Lankalaatikon sensaatiolöytö: harmaata Nalle-lankaa!

Käsi ylös, kuka alkaa kyllästyä lapasiin? Kyllä, niin minäkin – mutta lankalaatikon parittomista jämäkeristä ei vain valitettavasti saa aikaan mitään kovin isoa ja näyttävää (ne ajat, jolloin ylijäämälangoista neulottiin villapaitoja kaikissa sateenkaaren väreissä, jäivät minun osaltani vuoteen 1998).

Siihen kuitenkin voin olla tyytyväinen, että syksyn lankaostolakkoni on pitänyt, vaikka mielessä on muhinut vaikka minkälaista ideaa villapaidoiksi ja tyynynpäällisiksi. Tammikuussa koittaa vapaus, ja taidankin marssia lankakauppaan heti uudenvuoden jälkeen.

Näissä lapasissa testasin tummansinisestä villatakista tuttua pintaneuletta, ja se toimi oikein hyvin (voisin tosin marista jälleen kerran myös hämärästä talvivalosta ja epätarkoista kuvista, mutta jääköön nyt). Suljettuna neuleena kuvan pintaneule syntyy näin: 1. krs kaikki oikein, 2. krs kaikki nurin, 3. ja 4. krs 1o 1n -joustinneuletta --> toista kerroksia 1–4.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Muahhahhaa!

Hei ystäväiset, pikainen pikkupostaus vain: oli pakko päästä vinkkaamaan ehkä-uudesta-lempiblogistani nimeltä Paskat kirppislöydöt, joka irvailee ihanasti sille ylihinnoitetulle roinalle, jota kirppiksillä (kaikkien helmien joukossa) on tarjolla. Lukekaa ja naurakaa!

Ja kun tälle linjalle lähdettiin, kannattaa tutustua myös toiseen helmeen nimeltä Saatana sisustaa kauttani.

Hupaisaa perjantaita!

torstai 15. joulukuuta 2011

Ja voittaja on...

Kuvan hyasintti ei liity asiaan mitenkään, mutta olinpa nyt sattunut ottamaan siitä kuvan.
Hyasintin tuoksu on muuten The Ultimate Jouluhaju – ihana!

Rumpujen pärinää... Olen juuri suorittanut ensimmäisen BLOGIARVONTANI! Onnettarena toimi Random number generator, ja vihreät lapset menivät kommentoijalle numero 22 eli Sansuli U. Onneksi olkoon! Lähetä yhteystietosi osoitteeseen maija.makeanddo(at)gmail.com, niin yritän saada lapaset postiin pikimmiten.

Suurkiitos kaikille osallistuneille! En joutunut lannistumaan vaan sen sijaan sain ilahtua siitä, keitä kaikkia kivoja tyyppejä täällä käykään. Jatketaan siis arpomista tulevaisuudessakin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

(Ei-niin-esteettinen) joululahjavinkki

Päivän haaste: miten kuvataan tyylikkäästi pyjamahousut? Vastaus: ei kuvata. Mutta etteköhän te hahmota idean ilmankin.

Tee se itse -joululahjavinkkini kaikille paleleville läheisille on siis YÖASU, tuo mummolahjojen klassikko. Mutta nyt ei puhuta ressukuvioisista trikoopaituleista vaan hauskasta (kirppis)kankaasta ommelluista pyjamahousuista. Housut surauttaa kasaan nopeasti vähäisemmilläkin ompelutaidoilla, ja jos kaavoja ei löydy (omani poimin vanhasta Käsityölehdestä), ne voi myös piirtää valmiista housuista. Laiska – kuten minä – laittaa vyötärölle kuminauhan, viitseliäs ompelee nyörin ja nauhakujan.

Pyjamamuotia vuosituhannen alusta...

Minun housuni eivät tosin mene lahjaksi vaan tulevat itselle täyteen tarpeeseen. Tänä kertakäyttökulttuurin aikana on hauska huomata, että joskus jokin vaate todella tulee käytettyä loppuun asti – kuva esittää vyötärökaitaletta pyjamahousuista, jotka ompelin itselleni arviolta vuonna 2001. Nyt kangas alkaa olla niin puhkihiutunutta, että ne oli aika korvata uusilla. Fidalta taannoin ostettu ruutukangas oli tarkoitukseen juuri passelia.

...ja kymmenen vuotta myöhemmin.

torstai 8. joulukuuta 2011

Sekalaisia esineitä matolla

Otsikko kertonee tärkeimmän: kuvissa viime aikojen kirppis- ja käsityösatoa, mielikuvituksellisesi yhden ja saman (lempi)mattoni päällä kuvattuna. Siinä kaikki tällä kertaa – paitsi että muistakaa osallistua arvontaan, jos ette vielä ole ehtineet!

Puinen, lehdenmuotoinen tarjotin löytyi Emmauksesta (3 e). Olen tyytyväinen syksyllä niin kauan, kun kaupasta saa kotimaisia ominoita.

Vanha ruskea nahkalaukku, sekin Emmauksesta (4 e). Hieman nuhjuinen vuori ja ummehtunut haju, muuten hyvässä kunnossa ja mukavan kookas.

Luottonahkavaatettajani Emmaus jatkaa edelleen. Mustan nahkahameen (7 e) helmaa lyhensin viitisentoista senttiä.

Korin virkkasin lahjaksi hyvän ystävän viimeviikonloppuisiin tupareihin, ja se täytettiin kuohuviinipullolla sekä Ekolon luomuherkuilla. Materiaalina oli siipan vanhempien vintiltä löytyneitä vanhoja kuteita.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Arvonta! Täällä! Ensimmäistä kertaa!


Olen ihastuneena seuraillut erinäisten blogien kekseliäitä joulukalentereita – esimerkiksi Herkussa ja Koukussa on jo askarreltu ja kokattu ties mitä kivaa. Täällä ei energiaa ole vastaavaan riittänyt, mutta järjestetäänpä silti joulun kunniaksi jotain spesiaalia: tämän blogin kaikkien aikojen ensimmäinen arvonta! Voittaja pääsee mukaan syksyn suureen lankalaatikontyhjennysoperaatioon, eli palkintona on metsänvihreästä Isoveljestä neulotut lapaset.

Osallistua voi yksinkertaisesti jättämällä puumerkkinsä kommenttiosioon. Kisaamaan vaan, sekä tutut että tuntemattomat (ja osallistukaa nyt edes JOKU, etten ihan lannistu)! Osallistumisaikaa on ensi viikon keskiviikkoon (14.12.) asti, jotta ehdin hyvällä säkällä vielä postittaa palkinnon jouluksi.

Niin, ja leppoisaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kurre


Jos alettaisiin pistää eläimiä sievyysjärjestykseen, minun listallani kohtuullisen korkealle nousisi orava (ja nyt kukaan ei sano yhtään mitään tuuheahäntäisistä rotista). Isot nappisilmät, pörheä häntä, hassut korvat – ja vieläpä helkkarin tyylikäs konjakinruskea väritys. Tykkään!

Ei siis ihme, että eilisissä Taikin joulumyyjäisissä ihastuin saman tien tähän valkoiseen keraamiseen oravapurkkiin. Tekijä oli nimeltään Matias Liimatainen, ja Fauna-nimisiä purkkeja oli myynnissä  myös karhun, korpin ja ilveksen mallisina, valkoisen lisäksi myös mustina ja kiiltävän lisäksi lasittamattomina.

Esimerkiksi mustat korpit olivat musta myös tosi kauniita – en yhtään ihmettelisi, jos nämä pääsisivät joskus tuotantoon laajemminkin. Hinta oli 60 euroa kappale. (Jos joku kiinnostuu, niin purkkeja voi varmaan kysellä suoraan tekijältä: meiliosoite käyntikortissa oli muotoa etunimi.sukunimi@aalto.fi).


Siippa epäili purkkia kissan tuhkauurnaksi. No, toimisi varmaan siinäkin tarkoituksessa, mutta minä ajattelin tehdä siitä esimerkiksi karkki- tai teerasian.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Elon merkkejä?

Joku voi muistaa parin viime vuoden ihmettelyni liian pitkäksi kasvaneen amarylliksen kanssa. Tänä vuonna ei sitä ongelmaa ole ollut: pari viikkoa sitten istutettu sipuli ei ole lähtenyt kasvamaan ollenkaan.

Kyllä, täällä ollaan edelleen – olen vain keskittynyt bloggaamisen sijaan sellaisiin seikkoihin kuin glögi, piparit ja Frank Sinatran tulkitsemat joululaulut. Joulukuu alkoi ihan huomaamatta, eikä minkäänlaisia joulustressin oireita ole ilmassa, vaikka anopin lahjoittama amaryllis ei suostu kasvamaan enkä ole aloittanut ainoankaan joululahjan tekemistä. Siskojen kanssa päätimme tänä vuonna vaihtaa lahjat yhteiseen illalliseen Ateljé Finnessä – tästä saa minun puolestani tulla perinne.

Olen myös ymmärtänyt, missä menee oman syssla och pyssla -elämäntapani raja: joulupaketeissa. Sisustusblogit ja -lehdet pursuilevat tällä hetkellä huikeita ideoita lahjojen käärimisestä ties mihin lakanakankaisiin, sarjakuvalehtiin, hamppunaruihin ja kartonkikuutioihin. Ja itse mietin, että kuinka joku jaksaa? Minulle hyvien lahjojen keksimisessä on riittävästi haastetta, ei paketilla niin väliä.

Stressitöntä joulunodotusta ihmiset! Jos kivoja lahjaideoita kaipaatte, suunnatkaa tänä viikonloppuna Taikin joulumyyjäisiin (ryysisvarauksella).

torstai 24. marraskuuta 2011

Arviointiongelmia

Lankalaatikon aarteita -linjalla jatketaan: pipolankana muun muassa viime
kesän villasukkaprojektista ylijäänyttä Nallea.

Vaikka lähipiirissäni on useita lapsia, en lopulta neulo lastenvaatteita kovin usein – lähinnä ehkä siksi, että innokkaita neulojia löytyy myös iso- ja isoisovanhemmista. Lapsille on toisaalta helppo tehdä vaatteita, sillä pieni neulomus valmistuu nopeasti eikä istuvuuden kanssa ole yhtä tarkkaa kuin aikuisilla. Toisaalta se taas on vaikeaa, sillä kokoa on hankalampi arvioida: sentteinä ilmoitetuista mitoista ei lapseton tule hullua hurskaammaksi, ja ikävuosina mitatut kootkin voivat kokemukseni mukaan heittää aika paljon.

Meidän perheessä kokojen arvioimista vaikeuttaa vielä sukuperintönä kulkeva isopäisyys (tämä ei ole vitsi), jonka takia valmiista mitoituksista ei ole senkään vertaa iloa. Niinpä metsään mentiin, kun lähdin neulomaan näppituntumalla pipoa kaksivuotiaalle veljentytölle: pienihän siitä tuli. Onneksi perässä tulee puolivuotias pikkusisko, jolle pipo voi sopia paremmin, jos ei tänä talvena niin ehkä ainakin seuraavana...

Ohjeen sovelsin jostakin Modan myssyohjeesta. Pipon sisälle ompelin trikookankaisen vuorikappaleen, koska muistan elävästi, miten ärsyttävää lapsena oli, jos pipo kutitti otsalta.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaunistettu eteinen


Kotimaisen Kaunisteen tekstiilit ja Matti Pikkujämsän kuvitukset ovat viime vuosina olleet näkyvästi esillä monissa sisustusblogeissa, niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin. Ja koska niiden nostalginen naivistisuus miellyttää myös minun silmääni, ostin reilu viikko sitten Pinosta Pikkujämsän Kaunisteelle suunnitteleman kala-aiheisen kalenterijulisteen.

Samalla kuosilla oli kaupan myös keittiöpyyhkeitä, mutta jotenkin tuntui mukavammalta ajatukselta säilyttää ensi vuosi rypyttömänä ja rasvatahrattomana. Sopivat kehyksetkin sattuivat löytymään kotoa, samoin kuin valmis ruuvinpaikka eteisen seinältä. Kismet.

Olenko se vain minä, vai tuntuuko 2012 jotenkin älyttömän... paljolta?

lauantai 19. marraskuuta 2011

Olalle vie!


Luultavasti olen joskus maininnut fiksaationi laukkuihin. Siksi ei liene yllätys, mihin päätin käyttää taannoin takiksi tuunaamani nahkamekon helmapalan. Ompelukone upposi pehmeään nahkaan kuin unelma, ja mekon vyöstä sain laukkuun kätevästi olkahihnat.


Ompelin laukkuun myös vuorin harmaasta teddykarvasta, joka oli jäänyt yli aiemmista ompeluprojekteista. Näin kassista tuli vähän tukevampi (ja ystävieni mielestä sennäköinen, että siellä pitäisi kuljettaa pientä koiraa).


Alitajuisena inspiraationa taisi toimia tämä Swedish Hasbeensin Bag for Life -laukku, jota olen tyyliblogeissa joskus ihaillut. Nätti se on yhä, mutta hassumpi ei tullut omastakaan kassistani.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tunnelma katossa


Tänä vuonna en näköjään kestänyt edes niin pitkään kuin viime vuonna. Jouluvalot (eli talven tunnelmavalot, joina niitä jälleen markkinoin itselleni ja lähipiirilleni) ripustettiin kattoon jo viikko sitten. Ja kyllä niistä vaan tulee hyvä mieli! Tekisi mieli pitää niitä päällä yölläkin, että aamulla saisi tassutella suoraan tunnelmavalaistuun keittiöön.

Kiitos myös kiltille siipalle, joka valot ripusti. Vaikka yleensä ottaen kannatan kotitöiden tasavertaista jakamista, ripustusasioissa ne ylimääräiset kaksikymmentä senttiä ovat usein aika ratkaiseva tekijä.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Harmaa + harmaa


Herkku ja Koukku -blogin Heta totesi hiljattain harmaat raitasukat neulottuaan, että eivät tainneet olla ensimmäiset. Heta, yhtä mielikuvituksellisella linjalla mennään täälläkin: minä sain juuri valmiiksi elämäni aika-monennennet harmaat lapaset. Toisaalta jos tavoitteena on käyttää varastoon kertyneitä langanloppuja, ja on viime vuosina innostunut harmaasta yhtä paljon kuin minä, vaihtoehtoja ei kauheasti ole. Käytin kahta melko samansävyistä harmaata ja tein ihan ohuita yhden kerroksen raitoja. Lapaset sai isosisko.

Hyvää viikonloppua! Minä aion tänään juhlistaa tällä viikolla allekirjoittamaani vakituista työsopimusta Artekin varaston alennusmyynnissä tai jossain törkeänkalliissa vaatekaupassa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kiusataan minimalistia


Jos valta olisi yksin minulla, olisi kotimme sisustus jonkin verran koristeellisempi ja romanttisempi – haaveilen kroonisesti esimerkiksi virkatusta pitsisestä sängynpeitosta. Mutta koska asuinkumppanini viihtyy huomattavasti minimalistisemmassa ympäristössä, armahdan häntä (ainakin välillä).

Tämän söpöstelyn uskaltauduin hankkimaan, koska sille löytyi paikka makuuhuoneen lipaston päältä. Se taas on meikäläisen tälläytymisnurkkaus, jossa kyseinen minimalisti harvemmin liikkuu. Ruusutarjotin löytyi Emmauksesta hintaan 6 euroa.

Söpöistä viikon jatkoa ystävät!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Off-season

Takki Emmaus, silkkipaita Uff, kaulahuivi itse tehty, farkut Levi's Curve ID, tennarit Vagabond.

Yksi asia, joka erottaa kirppisshoppailun vaatekaupoissa kiertelystä, on sesongittomuus: harvalla kirpputorilla eletään vuodenaikojen mukaan. Ympäri vuoden on tarjolla niin kesämekkoa kuin villakangastakkiakin, ja kun täydellisen löydön tekee, se on paras ostaa heti, vaikka tietäisi, ettei vaatteelle ole puoleen vuoteen käyttöä.

Olen vuoden verran metsästänyt kirppiksiltä (heikoin tuloksin) kivaa nahkatakkia: hyvin istuvaa ja jakkumaista, jonka voisi kesällä pukea mekon tai t-paidan pariksi. Valikoimissa on kuitenkin ollut lähinnä massiivisia taksikuskin nahkapusakoita tai pitkiä 1960-luvun takkeja leveillä kauluksilla.

Perjantaina Mäkelänkadun Emmauksessa silmäni sattuivat vaaleaan nahkavaatteeseen, joka tarkemmin katsottuna osoittautui Friitalan pitkähihaiseksi nahkamekoksi. Otin tuunausriskin, maksoin mekosta 9 euroa ja kotona pätkäisin siitä helman pois. Koska nappilista ulottui sopivasti vyötärön korkeudelle, mekosta tuli erinomainen nahkatakki.

Nahka oli sen verran ohutta, että helman pystyi huolittelemaan tavallisella ompelukoneella, mikä oli iloinen yllätys – en ole nahkaompelua kokeillut Husqvarnallani aiemmin. Vielä pitäisi keksiä ylijääneelle helmapalalle hyötykäyttöä!

Tässä mekko alkuperäisessä asussaan. Kohtuukasaria.

Ja nyt pakataan takki kesävaatelaatikkoon ensi kevättä odottamaan. Minun puolestani talvi ja pakkaset saisivat jo tulla.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kääreissä

Kun lämpömittarin lukema hilautuu alemmas, tekee mieli alkaa kääriytyä. Isoihin villapaitoihin, isoihin huiveihin, säärystimiin ja tuplalapasiin. Samalla kääriytymismentaliteetilla syntyi tämä rinkulahuivi.

En keksi tälle värille mitään nimeä.
Okrankeltaisenoliivinvihreänepämääräisenruskea?

Neuloin pyöröpuikoilla ympärysmitaltaan 40 sentin suuruista putkiloa yhteensä noin 160 sentin verran. Lopuksi ompelin putkilon päät yhteen ja sain siitä ison rinkulahuivin, joka on helppo kieputtaa kahdesti pään ympäri. Lankana oli Priimasta synttärilahjakortilla hankittu Montana Lang, lämmin ja pehmoinen.

Huivi pääsi viikonloppuna tositoimiin mökkireissulla Alavudella
vanhan kaveriporukan kanssa. Kiitos mainiosta seurasta ja kuvausavusta!

Kylmenevät ja pimenevät illat ovat saaneet aikaan myös sen, että rikoin pyhän lupaukseni olla kuuntelematta joululauluja ennen marraskuuta. Hei, jotain piristystä ihminen tarvitsee! (Kyllä, kuulun niihin ihmisiin, jotka tähän aikaan vuodesta saavat kiksinsä Oi jouluyöstä.)

Kai sen glögikaudenkin saa jo korkata?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

En matta igen


Pikkusiskon ja tämän poikaystävän uuden kodin keittiöön syntyi matto tutulla räsymattotyylillä: materiaalina muun muassa rikkinäistä leggingsiä, kulahtanutta t-paitaa ja vanhaa lakanaa. Halkaisijaksi tuli noin 88 cm.

Tänään olkoon lyhyestä virsi kaunis – eilen juhlittiin rakkaiden ystävien naimisiinmenoa, eikä ajatus oikein juokse krapulassa. Jos muuten kaipaatte juhlapaikkaa rennoille ja pienimuotoisille bilehäille, voin suositella lämpimästi Suvilahdessa sijaitsevaa Magitoa.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Aina ei voi voittaa

Koska viime aikoina on tullut esiteltyä pelkkiä hyvin onnistuneita käsityöprojekteja, täytyy vaihteeksi valottaa myös kolikon kääntöpuolta. Esittelyssä: käsityölaatikon murheenkryynit.


Tämä projekti on ollut keskeneräinen about viime talvesta, ellei kauemminkin. Halusin kokeilla videonauhasta neulomista, joten purin esiin nauhakelat parista vanhasta videokasetista ja neuloin niitä yhdessä mustan puuvillalangan kanssa. Lopputuloksessa ei ole mitään vikaa – päin vastoin, se näyttää hauskan glitteriseltä ja voisi toimia vaikka iltalaukkuna. En vain saa sitä valmiiksi, koska aina tulee mieleen, että missä mä glitterlaukkua muka käyttäisin.


Tämän (kalliin) mohairlangan puolestaan hankin villatakkia varten, mutta kun olin neulonut takakappaleesta noin 30 senttiä, tajusin, että söpö mohair ei olekaan minun juttuni. Aloin purkaa neulomusta, jolloin höttöinen lanka sotkeentui käyttökelvottomaan solmuun. Lopulta heitin sen roskiin. Ja koska pelkkä lankojen katsominenkin vituttaa (pardon my french!), ei jäljellejääneistä keristä ole syntynyt mitään muutakaan.

Yksi tooodella epäonnistunut raidallinen baktuksenalkukin mulla piti olla varastossa, mutta sen olin näköjään jo armeliaasti purkanut. Mitkä ovat teidän murheenkryyninne, käsityöläiskollegat?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kasoittain


Meidän eteisessä on ikkuna rappukäytävään. Älkää kysykö, mitä tarvetta moinen on aikanaan palvellut: nykyään se on maalattu umpeen eikä palvele yhtään mitään. Ei ennen kuin nyt. Pari päivää sitten kasasin siellä täällä lojuneet irtokirjat pinoksi ikkunalaudalle, ja voilà, asunnossa on uusi kirjahylly!


Kaltaistensa seuraan pääsi myös edellisviikolla ostamani vanerinen matkalaukku. Sen päälle pinosin kaksi entistä laukkulöytöä. Jonkin sortin joukkovoimaa se lienee, että näyttävät heti hauskemmilta.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Iso D

Älä anna ankean ulkonäön hämätä: nämä maistuvat karkeille!

Tällä viikolla uutisoitiin, että ravintolisistä ei juuri ole hyötyä terveydelle – päinvastoin, osa niistä saattaa jopa lisätä kuolleisuusriskiä. Oho. Itse syön perusterveellisesti ja uskon saavani suurimman osan tarvitsemistani ravintoaineista suoraan ruuasta, mutta D-vitamiinia napsin talvisin purkista (sen tarpeellisuutta ei tuossakaan jutussa onneksi kiistetty). Satunnaisesti syön myös B-vitamiinia, koska ruokavalioni on kasvispainotteinen.

Ruma muovinen D-vitamiinipurkki ärsytti minua keittiön pöydällä monta viikkoa (se on pakko pitää näkyvällä paikalla, jotta siitä muistaa nappailla), ennen kuin hoksasin, että pillereitä ei ole pakko säilyttää alkuperäisessä pakkauksessaan. Vaihdoin ne lasipurkkiin ja tein Dymolla nimilapun. Heti helpotti!

Tänään menemme nauttimaan tarpeellisia ravintoaineita ravintola Aitoon ja huomenna (megahyvää ruokaa laittavien) ystävien luo Karjaalle. Samalla olisi tarkoitus kiertää myös Kariksen kirpputoreja – mahdollinen löytöraportti seuraa myöhemmin. Viikonloppua ystävät!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Syksyn väri-iloittelua


Tässä eräs tuore käsityöprojekti, joka kiltisti noudatti edellisen postauksen lupausta: kaikki tarvikkeet löytyivät omasta lankalaatikosta. Kauluriin käytin Novitan Noki-lankaa sekä sekalaisia harmaiden ja mustien villalankakerien jämiä (believe me, niitä on tällaisilla värimieltymyksillä varustetulle ihmisille kertynyt.)

Neuloin kaulurin samoilla mitoilla kuin beigen version alkuvuodesta. Neulos oli löyhää ainaoikeaa tasona, sattumanvaraisella raidoituksella. Niin että tämä päälle sitten ja syksyistä katukuvaa piristämään!

Syksystä muuten kirjoitti Riku Korhonen kauniisti tämän päivän kolumnissaan Hesarissa. Tunnistan tekstin tunnelman täysin.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Lankahaaste

Lapaset ovat helppo tapa käyttää langanloppuja. Näistä isommat menivät vanhalle ystävälle, pienemmät upouudelle pienelle ystävälle Tampereen suuntaan.

Täten julistan syyskauden haasteeni: ÄLÄ OSTA UUSIA LANKOJA. Lankalaatikko pursuaa ylijäämä- ja lahjakeriä, joista edes kymmenesosa olisi syytä käyttää pois ennen uusia hankintoja. (Sanoo tekopyhästi nainen, joka juuri tällä viikolla haki Priimasta huivilangat. Mutta ne olivat viimeiset hetkeen, lupaan.) Lähipiirille tiedoksi, että lapas-, huivi- ja villasukkatilauksia saa tehdä henkilökohtaisesti allekirjoittaneelle.

Leppoisaa sunnuntaita ihmiset!

torstai 6. lokakuuta 2011

Varsinaisia myyntitykkejä

Vielä on arvoitus, mihin laukku sijoitetaan ja millä se täytetään.

Kirpputorien myyjät ovat aivan oma lukunsa. Etenkin sellaiset seurakuntien ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tädit, jotka on valittu hommaan ihan muiden kuin myyntitykin kykyjensä perusteella.

Tänään piipahdin töiden jälkeen Mäkelänkadun Emmauksessa, jossa silmiin sattui heti ovelta kaunis vanerinen matkalaukku. Hinta oli kirppistavaraksi vähän suolainen, 52 euroa, mutta koska vastaaviin laukkuihin törmää harvoin, päätin kuitenkin ostaa sen. Kassalla käytiin seuraavanlainen sananvaihto.

Emmauksen täti: "Niin, tämähän maksaa 52 euroa. Vaikka on tuosta vähän rikkikin. On se kyllä aika paljon."

Minä: "Niin, no... öö... Voisihan siitä tietysti vähän tinkiäkin."

Täti: "Odotas, mä kysyn Ullalta"

(Takahuoneesta haetaan Ulla, joka osoittautuu kovemmaksi luuksi eikä suostu alentamaan hintaa. Lopulta maksan "pitkin hampain" laukusta sen 52 euroa, jota alun perinkin olin siitä maksamassa mukisematta. Voi tädit!)

Jyväskyläläisellä Fanerfabrikilla on ollut tyylikäs leima.

Laukun lisäksi ostin harmaan lasikulhon (9 e). 

lauantai 1. lokakuuta 2011

Still life


Yksi niistä asioista, jotka eivät sisustamisessa ole minulle vielä oikein auenneet, ovat erilaiset asetelmat. Okei, on meidänkin ikkunalaudoilla ja piirongin päällä erinäisiä maljakoita ja kynttilänjalkoja riveissä ja ryhmissä, mutta ikinä niistä ei tunnu tulevan oikeanlaisia. Siis sellaisia hauskan harmonisia ja näennäisen sattumanvaraisia kokoelmia erilaisia – ja yllättäviäkin – esineitä, jotka yhdessä ovat enemmän kuin osiensa summa. Niin kuin vaikka täällä tai täällä.

Minun asetelmani näyttävät aina liian asetelluilta. Jos osun oikeaan, se yleensä tapahtuu ihan vahingossa: lasken maljakon hetkeksi kädestäni ikkunalaudalle ja huomaan, että siinä onkin samanlainen muoto kuin betonipäärynässä. Tai kasaan lattialle pötköttelyä varten tyynykasan, joka näyttääkin hauskalta.


(Totuuden nimissä on myönnettävä, että en kyllä ihan ymmärrä sitäkään, missä ne ihmiset säilyttävät tavaroitaan, jotka täyttävät hyllynsä kauniilla mutta hyödyttömällä tavaralla. Kun meidän Lundiaan on laitettu pakolliset kirjat/lehdet/levyt/astiat, ei siinä asetelmille juuri edes jää tilaa.)

tiistai 27. syyskuuta 2011

Vaihteeksi valmista

Tummansininen niin on uusi musta. Ainakin minulle, ainakin tänä vuonna.

Bloggailutahti on ollut syksyisen verkkainen. Osittain siksi, ettei oikein ole ollut mitään kirjoitettavaa (muuta kuin työstressiä ja hyvällä tavalla täyteenohjelmoituja viikonloppuja), osittain siksi, että illat pimenevät uhkaavaa vauhtia, ja kaltaiselleni keskivertokamerankäyttäjälle se merkitsee haasteita valokuvauksen suhteen.

Tänä aamuna sen sijaan laitoin itselaukaisijan laulamaan ennen töihinlähtöä, sillä vaihteeksi oli jotain valmista ikuistettavaa: eilen ompelin Sinkkuelämää-uusintojen tahtiin viimeiset napit kesällä aloittamani tummansiniseen villatakkiin. Ohje löytyi Modasta (4/2011), ja lopputulos oli mukavalla tavalla jakkumainen ja hyvin istuva. Olen muutenkin tykännyt uudistuneesta Modasta kovasti, vaikka ennen olin aina vannoutunutta Suuri Käsityölehti -koulukuntaa.

Pintaneule oli simppeli: kaksi kerrosta ainaoikein, kaksi kerrosta
1 o 1 n -joustinneuletta.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Back in 1992


Tyyliasiat ovat niitä, joiden kohdalla ei koskaan pitäisi sanoa "ei koskaan". Ei ole kauankaan siitä, kun vielä vannoin, etten ikinä osta pyöreitä silmälaseja (ne tuovat mieleen turhan tuskallisia muistoja ala-asteen lopusta ja vuosien 1992-1993 professorilookistani).

Mutta kas, niin vain viime viikolla kotiutin Helsingin Katseesta Sanomatalosta (lempioptikkoni Helsingissä, hyvä valikoima ja ystävällistä sekä pätevää palvelua) perinteiset pöllökakkulat. Jotenkin ne onnistuivat taas näyttämään freeseiltä ja hauskoilta (vaikka joskus peiliin katsoessani näenkin Harry Potterin tai sen edesmenneen tangokuninkaan, Sauli Lehtosen).

Koska silmälasit ovat asuste, jota käytän joka päivä ja valtaosan valveillaoloajastani, olen valmis myös uhraamaan niihin rahaa. Teinivuosien kriiseilyn jälkeen olen päässyt sinuiksi rillipääimagoni kanssa: lasit ovat osa minua siinä missä pisamat tai kiharat jotakuta muuta. Laserleikkauksista en haaveile, piilareilla juhlistan baari-iltaa ja muun ajan kannan sankojani kohtuullisen tyytyväisenä.