sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Naiset, jotka tekevät löytöjä

Korkkitarjotin Ferm Livingin, teekannu ja kupit Marimekon Räsymatto-sarjaa.
Eilen kävimme siskojen kanssa sisustusputiikkikierroksella. Helsinki on täynnä hauskoja pikku liikkeitä, joissa ei koskaan yksinkertaisesti tule käytyä. Otimme kaupungille mukaan kartan (kyllä!) ja helmikuun Dekon, jossa oli listattu Helsingin parhaita putiikkeja. Matkan varrelle sattuivat muun muassa Helsinki Secondhand, Pore, Tikau, Olkkari ja Kruuna. Lounastimme Torissa ja nautimme teetä, kaffea ja porkkanakakkua Espresso Edgessä.

Liikkeistä eniten viehättivät Helsinki Secondhand (jonka huonekaluilla sisustaisin helposti muutamankin asunnon, jos budjetti antaisi myöden) sekä Pore. Jälkimmäisestä tein yhden löydönkin, tällaisen Ferm Livingin korkkitarjottimen.

Löydöistä puheen ollen: mua huvitti, kun selailin hiljattain Suurta suomalaista vitutuskirjaa, johon yhdeksi vitutuksenaiheeksi oli listattu "naiset, jotka tekevät kaupoista löytöjä" - perustelu kuului about näin, että "ei se kauppias varsinaisesti ole yrittänyt piilottaa niitä kamoja teiltä, v**n pahvit". Touché.


Ripustin myös ikkunalle mumman peruja olevan kukka-amppelin. Voi tätä keväistä valoa!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Viimeinen pari uunista ulos

Kuvassa lapanen heiluttaa lapaselle.
Olisivatko tässä talven viimeiset lapaset? Nyt tuntuu siltä, että on aika vaihtaa johonkin puuvillaiseen, kevyeen ja kesäiseen. Tämän parin saa pikkusisko, joka oli vahingossa ostanut baktus-huiviaan varten huopalankaa (rookie mistake!). Neuloin siis huivin lisäksi hänelle myös lapaset Pirkka-lehden ohjeella.

Novita Huopanen oli uusi lankatuttavuus mullekin, ja aika epäuskoisena katsoin niitä kympin puikoilla neulomiani jättilapasia ennen huovutusta. Mutta niin vaan niistä tuli pesukoneessa sievät ja napakat - vähän leveät tosin, tuollaiset remonttirukkasen näköiset. Piristin yksiväristä harmaata kirjomalla siihen kirkkaanpinkkejä shokkiraitoja.

Aurinkoista viikonloppua allihoppa! Minä aloitan omani illastamalla Ateljé Finnessä, ja huomenna ohjelmassa on sisustusputiikkikierros siskojen kanssa. Siitä lisää myöhemmin...

tiistai 22. helmikuuta 2011

Juhlan tuntua!


(Tähän kohtaan rumpujen pärinää...) Nyt se nimittäin on valmis: torkkupeitto, jota olen pakertanut viime kesästä asti. Siitä tuli suurin ja hienoin virkkaustyöni ever, etten kutsuisi sitä jopa kokoelmani kruununjalokiveksi (heh).

Toisin kuin useimmissa näkemissäni torkkupeitto-ohjeissa, päätin virkata ruudut yksivärisinä ja tehdä jokaiseen vain valkoisen reunuksen. Pääsyy valintaan taisi olla laiskuus, mutta lopputulos on minusta oikein onnistunut. Kaiken kaikkiaan ruutuja kertyi 238 ja kooksi tuli noin 120x140 cm. Kokosin peittoa osissa pitkin matkaa, mikä oli hyvä valinta: en ehtinyt kyllästyä sen paremmin virkkaamiseen, kokoamiseen kuin lankojen päättelyynkään.


Päivä oli muutenkin mukava: sain nimittäin ihanalta Millalta ensimmäisen blogitunnustukseni. Sen velvoittamana kerron seitsemän asiaa itsestäni.
1. Yritän parhaillaan kasvattaa hiuksiani takaisin luonnolliseen väriinsä (osin hiusvärikemikaalien karttamiseksi, osin pelkästä uteliaisuudesta). Viimeksi kampaajani totesi: no, aika tylsäthän niistä tulee. Jep.

2. Käytän pelottavan paljon rahaa sisustuslehtiin. Tilaan Dekoa ja Divaania, ja ostan säännöllisesti irtonumeroina muun muassa Kodin ja Keittiön, Avotakan, LivingEtc:n ja Elle Interiörin

3. Liityin hiljattain ensimmäistä kertaa elämässäni kuntokeskuksen kuukausijäseneksi. Oli melkein pakko, kun LadyLine avasi keskuksen naapuritaloon. Vaikka karsastan kuntosalien pakkojäsenyyksiä, on pakko myöntää, että liikkuminen on nyt ihanaa ja helppoa. Ja tämä on paljon sanottu ihmiseltä, jonka liikuntanumero oli koko kouluajan seiska.

4. Katson koko ajan vähemmän telkkaria. Esimerkiksi tänään yksinkertaisesti unohdin katsoa Muodin huipulle -avausjakson, jonka aidosti olisin halunnut nähdä. Kanavasurffailulta vapautuneen ajan käytän lähinnä blogisurffailuun.

5. Olen käynyt jokaisessa Provinssirockissa vuodesta 1996 asti. Tänä vuonna putki näyttää uhkaavasti katkeavan, elleivät saa kiinnitettyä sinne EDES YHTÄ kiinnostavaa bändiä.

6. En ymmärrä mitään viineistä (mutta pidän niistä kyllä). Olen juonut tyytyväisenä ravintolassa etikkaista punaviiniä, kunnes tarjoilija on kauhuissaan hakenut puolityhjän lasin kädestäni.

7. Luin hiljattain Riikka Pulkkisen romaanin Totta ja samaistuin vahvasti kohtaan, jossa yksi päähenkilöistä fiilisteli Prismassa shoppailua. Vaikka pienet kivijalkakaupat ovat viehättävä ajatus, saan jonkinlaista perverssiä nautintoa isojen ostoskärryjen työntelystä leveillä käytävillä. Varsinkin kesällä, kun ulkona on helle ja marketissa viileää, ja ollaan ostamassa ruokaa mökkireissua varten.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kaurakauluri

Ei ehkä talven tyylikkäin mutta luultavasti mukavin asuste.
Kuvassa on viime viikkojen suosikkiseuralaiseni: lämmitettävä kauratyyny. Ompelin sen alun perin joululahjaksi kipeistä niskoista kärsineelle siipalle, mutta itse olen tainnut käyttää tyynyä enemmän. Pakkasilla kroppa tuntuu olevan jatkuvasti pienessä jännityksessä, ja kauratyyny on ihana kietaista jumittavia hartioita lämmittämään.

Ohjeen nappasin netistä sivustolta, joka oli tässä välissä näköjään lakannut toimimasta. Kirjoitetaan se siis tähän:
1. Leikkaa napakasta kankaasta noin 140x25 cm kokoinen pala (mä käytin kirppikseltä löytynyttä tukevaa puuvillakangasta). Taita kaistale pituussuunnassa kahtia oikeat puolet vastakkain ja ompele pitkät sivut kiinni.
2. Käännä pussi oikeinpäin ja ompele siihen "lokeroita", jotta kaura jakaantuu tasaisemmin: ompele ensin kankaat yhteen keskeltä pituussuunnassa niin, että päihin jaa nelisen senttiä tilaa, sen jälkeen poikittaissuunnassa kolmesta kohtaa tasaisin välein.
3. Valuta pussiin noin 1,3 kg kauranjyviä (löytyy esimerkiksi markettien linnunruokaosastolta). Ompele täyttöaukko kiinni käsin pienillä pistoilla.
4. Lämmitä tyynyä mikrossa täydellä teholla pari minuuttia. Laita harteille, käperry viltin alle ja lue hyvää sisustuslehteä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Niitä ei vaan voi olla liikaa


Joka naisella lienee heikkoutensa, ja minulla se on laukut. Eivät mitkään prameat (mutta karmeat) designerlaukut tai pienet, sirot ja sinänsä sievät kirjekuorilaukut vaan simppelin kauniit ja kohtuullisen isot (nahka)veskat. Eilen kokoelma karttui Vapaaseurakunnan kirpputorilla tällaisella ihanalla vaaleanruskealla kassilla (2 e). Vetoketjun reunus oli rispaantunut, mikä selitti edullisen hinnan, mutta muuten laukku on täy-del-li-nen.

Kerrottakoon, että samassa koukussa uutukaisen kanssa riippuu parhaillaan kahdeksan laukkua ja muualla asunnossa majailee toinen samanmoinen kokoelma. Ja tähän ei suinkaan ole laskettu mukaan reppuja tai kangaskasseja. Puolustaudun sillä, että noistakin kahdeksasta seitsemän on ostettu kirppareilta tai vintageliikkeistä, ja se ainut uutena hankittukin on kotimaista käsityötä Annansilmät-Aitasta.

Laukkuhylly on se paikka, jonka tarkistan kirppiksillä aina ensimmäisten joukossa. Minulle ja siskoilleni (jotka ovat tavallisinta kirppisseuraani) on muodostunut selkeät bravuurit: isosisko löytää aina parhaat saappaat, pikkusisko mekot ja minä laukut.

Pitäisikö alkaa pitää laukkuvuokraamoa?

tiistai 15. helmikuuta 2011

Lasinkuultavaa


Ohuessa lasissa on jotain vastustamattoman kaunista. Nämä savunharmaat kulhot päätyivät minulle, kun syksyllä tyhjensimme mummani asuntoa, mutta sain ne tuotua Helsinkiin vasta viime Pohjanmaan-reissulla. Kulhojen merkkiä tai suunnittelijaa en tiedä, osaako joku auttaa?

Eksyin tänään myös kirppikselle, mutta siitä lisää myöhemmin... Muuten päivät ovat kuluneet lähinnä pakkasesta selviytyessä - olen päättänyt suhtautua tähän säähän talven viimeisenä taisteluna. Sitä paitsi kevään merkkejä on jo ilmassa ainakin sisätiloissa: viime päivinä on tullut sellainen olo, että pitäisikö nuo talven tunnelmavalot (a.k.a. jouluvalot) vihdoin ottaa alas...?

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hiljais(maalais)eloa

Viikonloppu kului superrauhallisesti siipan vanhempien mummonmökillä. Tehtiin mökkiasioita eli saunottiin, ratkottiin iltapäivälehden sanaristikkoa, katsottiin telkkarista Avaraa luontoa ja mentiin kymmeneltä nukkumaan. Tässä pari tunnelmakuvaa ihanasta mökkeröisestä.

Maalla oli sinistä. Ja hiljaista.
Tällaisessa makuukammarissa ei voi nukkua kuin hyvin.

Kun aamulla heräsimme, pakkasta oli 24 astetta.




Lähinaapurit.
Saunan pukuhuoneessa tuli ikävä kesää.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kaksi kysymysmerkkiä

These shoes are made for walking.
Jatketaan viikonlopun kirppissuman purkamista. Nämä olivat niitä löytöjä, joista en ole vielä ihan varma. Niissä on jotain vinkeää, mutta en silti tiedä, päätyvätkö ne käyttöön vai ikuiselle odotuslistalle.

Ensinnäkin kengät. Ne ovat kummallinen sekoitus pieksuja ja purjehduskenkää, mutta konjakinruskea nahka oli niin kaunista, että tohdin sijoittaa niihin 4,20 euroa. Kenkien merkki on tuttu Vagabond, ne ovat tosi mukavat jalassa ja aivan priimakunnossa. Lapussa lukee Made in Portugal - missähän mahtaa Vagabond kenkänsä nykyään valmistaa?


Toinen epävarmuustekijä on tämä musta nahkasalkku (2 e). Malli on hauska ja koko justiinsa passeli, mutta en ole ihan varma, osaanko käyttää laukkua, jossa ei ole olkahihnaa. Jotain hauskaa virkamiesmäisyyttä siinä kyllä on. Jäämme jännityksellä odottamaan. Ja ai niin, molemmat hankinnat tein SPR:n kirppikseltä Nurmon Hyllykalliolla. Superhyvä ja iso kirpputori.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Homma lähti lapasesta x 2

Kesä, kesä, tule jo!
Vietin viikonlopun kotikonnuillani Seinäjoella, ja ohjelmaan kuului tietysti pakollinen kirpparikierros. Homma meni... no, ehkä vähän höpöksi. Ostin takin, kengät, mekon, laukun ja kangasta. Kierrätyskeskuksessa olisi ollut myös kaksi kivaa sohvaa ja SPR:n kirppiksellä keittiön tuoleja, mutta onneksi säilytin sentään jonkin tolkun. (Viime kesänä Seinäjoen kierrätyskeskuksesta ostettu nojatuolikin odottaa yhä kyytiä Helsinkiin vanhempien varastossa....)

Aloitetaan löytöjen esittely siitä kaikkein parhaasta. Jos taannoisista housuista sain syyn odottaa kevättä, tämä on ehkä se syy odottaa kesää. Kierrätyskeskuksesta löytyi ihana Vuokon mekko käsittämättömän halpaan 3,50 euron hintaan (ja tämä oli vielä sitä puljun kalliimpaa mallistoa). Lyhensin ja kavensin mekkoa hieman, ja nyt haaveilen, kuinka tepastelen se päälläni helteisessä Helsingissä. Ah.

Pidän erityisesti mekon kuosista, joka näyttää mustetahroilta ja sekalaisilta raapustuksilta.
Samalla reissulla neuloin myös nämä fuksianpunaiset lapaset ystävälleni. Lankana Seitsemän veljestä (sitä nyt vaan saa niin kätevästi tuosta naapurin Sokokselta) ja neule helppoa helmineuletta tähän tyyliin:
oo nn oo nn oo
oo nn oo nn oo
nn oo nn oo nn
nn oo nn oo nn

tiistai 1. helmikuuta 2011

...ja mittatilaushuivi.

Taustalla näkyvä päheä tapetti löytyy siskon kommuunin eteisesta.
Pikkusiskoni toivoi itselleen harmaata baktus-huivia, samanlaista kuin oma musta versioni. Tässäpä tämä.

Olen ollut omaan baktukseeni älyttömän tyytyväinen, vaikka neuloinkin sen viime keväänä vähän sellaisena välityönä. Niinpä vaan kävi, että tänä talvena en ole muuta huivia käyttänytkään - se nimittäin sopi erinomaisesti yksiin harmaan talvitakkini kanssa.

Baktus on tosi kiva ja helppo neuloa: suosittelen lämpimästi jokaiselle aloittelevammallekin neulojalle. Idea menee yksinkertaisuudessaan niin, että joka neljäs kerros lisätään toisessa reunassa yksi silmukka, kunnes huivi on puolet halutusta leveydestä, ja sitten aletaan kaventaa samassa reunassa, jälleen yksi silmukka joka neljäs kerros. Tarkempi ohje löytyy täältä.