sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kesäkuntoon (koti, en minä)

Taulun on maalannut Sampsa Sarparanta.

Tavoitteita kesälle: pyöräile paljon, käy toriaamiaisilla, pelaa minigolfia, juo gin toniceja, pidä kotona aina tuoreita kukkia, muista kohtuus auringonotossa ja tule kerran kesässä baarista kotiin vasta, kun aurinko on nousemassa. Viisi ensimmäistä on helppo toteuttaa, kahden viimeisen kanssa joutunen tekemään töitä.

Kukkatavoitteen käynnistin jo lauantaina valkoisilla pioneilla. Ne raikastavat koko keittiön.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Ihan kreisi perjantai


Hohhoijaa. Muistan vielä hämärästi sellaisen ajan, jolloin perjantai-illan päällimmäisin (ja tavoiteltavin) tunnetila oli jännitys. Jokunen viikonloppu vierähti, ja yhtäkkiä sitä huomasi elävänsä elämää, jossa perjantai-illalta kaipaa ennen kaikkea rauhaa.

Tänään siihen siivittävät kesäkuun Sköna Hem, aurinkokuivatut luomuviikunat ja Novitan syksyn lankauutuudet, joita sain laatikollisen töiden puolesta. Mustanharmaa Noki-lanka suorastaan huutaa isoa ja pehmoista huivia, beigestä Crystalista voisi neuloa vaikka söpön pipon ja vaaleanruskeasta Kelosta jättipaksut lapaset.


(Jotta en vaikuttaisi ihan melkkikseltä, kerrottakoon, että huomenna olen sentään menossa Kumpulan kyläkirppikselle ja kuuntelemaan Anna Järvistä Korjaamolle.)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Vaihtamalla paranee

Vaatevaihtajaisten saalista: mekkoja kolmessa tyylissä ja värissä.

Järjestimme tällä viikolla kavereiden kanssa vaatevaihtajaiset. Konsepti on yksinkertainen: Kukin kaivaa kaapeistaan vaatteet, joita ei enää käytä, ja tuo ne mukanaan. Emäntä tarjoaa tilat ja syötävät (tässä tapauksessa meidän kodin ja pestopuusteja). Sitten isketään vaatteet läjään lattialle, ja armoton penkominen saa alkaa. Rahaa ei tarvita, eikä ainakaan meillä sen kummempia rajoitteitakaan. Jokainen otti sen verran vaatteita kuin löysi, riippumatta siitä, miten paljon oli tuonut. Ylijäämän kuskasimme yhdessä Uffin keräyslaatikkoon.

Homma toimii erityisen hyvin, jos kaikki ovat suurinpiirtein samankokoisia muttei ihan: silloin uuden omistajan voi löytää harhaostos, joka itselle on vähän liian pieni tai iso. Hauskaa on aina myös se, jos joku muu ihastuu vaatteeseen, joka omastakin mielestä on periaatteessa kiva mutta jota ei vaan tule käytettyä.

Minä nettosin vaihtajaisista muutaman uuden mekon, mutta mikä tärkeintä, kaapit tyhjenivät enemmän kuin täyttyivät.

Ja jaettakoon tässä yhteydessä myös noiden mainitsemieni pestopuustien resepti (vaikka kuvaa en niistä ehtinyt ottaakaan, sen paremmin kuin muustakaan riehunnasta). Puustien ohjeen sain aikanani yhdeltä kivalta Anulta, ja niitä on vuosien saatossa tarjottu erinäisissä bileissä.

Pestopuustit

Taikina:
2,5 dl vettä
25 g hiivaa
2 rkl siirappia
3/4 tl suolaa
2 rkl chilikastiketta
2 rkl öljyä, johon on sekoitettu hieman punaista pestoa
6-7 dl vehnäjauhoja (itse käytän puolet täysjyvää)
Täyte:
185 g punaista pestoa
1 paprika
1,5 dl juustoraastetta
Voiteluun: 1 kananmuna
Pinnalle: 1,5 dl juustoraastetta
Paperisia muffinivuokia

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää osa jauhoista, suola, siirappi, chilikastike ja öljy. Lisää loput jauhoista, alusta tasaiseksi ja kohota kaksinkertaiseksi.

Pilko paprika pieniksi kuutioiksi. Kaaviloi kohonnut taikina 25 cm x 30 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä sille pesto, kuutioitu paprika ja juustoraaste. Rullaa levy kääröksi ja leikkaa siitä 1-2 cm:n paksuisia viipaleita. Nosta ne vuokiin ja anna kohota vielä sen aikaa, kun uuni lämpenee. Voitele puustit ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Yhden illan mekko


Viikonloppuna syntyi ensimmäinen tuotokseni Surrur-kirjan ohjeella. Erja Hirven Minuuttimekon tekeminen tosin kesti vähän kauemmin kuin minuutin, tarkemmin sanottuna yhden illan. Materiaalina oli kirppikseltä löytynyt pienipalloinen Finlaysonin kangas, entinen verho tai lakana.


Ohjeessa pääntie ja kädentiet huoliteltiin kanttinauhalla, mutta minä aloin hienostella ja tein niihin erilliset kaitaleet. Hyvä tuli. Helman huolittelin myös, ohjeessa siihen oli jätetty kankaan hulpioreuna. Näitä pieniä viilauksia lukuun ottamatta malli oli oikein onnistunut: tällä tehtailisi helposti kesämekon jos toisenkin.

Tänään lempipuuhaani on ollut ikkunoista ulos tuijottaminen. Sieltä näkyvät edelleen samat talonseinät kuin eilenkin, ainoastaan kirkkaampina ja kauniimpina. Yksi sana: ikkunanpesijä. Totally worth it.

torstai 19. toukokuuta 2011

Freestyler



On aina hauskinta, kun neulomuksesta tulee hyvä ihan ilman ohjetta. Tällaisella vapaalla tyylillä syntyi musta toppi, jonka idena on olla epämääräinen, roikkuva ja reikäinen. Käytin liian isoja puikkoja ja pyrin tarkoituksella löysään ja epätasaiseen käsialaan. Puikot olisivat oikeastaan saaneet olla vieläkin paksummat tai lanka ohuempaa, jotta lopputulos olisi ollut reikäisempi – mutta koska laiskotti, käytin niitä lankoja ja puikkoja, mitä lähi-Sokoksessa ja omissa varastoissa oli tarjolla.

Tässä ohje, aika summittainen sekin: kokoa kannattaa mallailla omien mittojen mukaan. Tämä on passeli sellaiselle suht pienikokoiselle naiselle.


Reikätoppi

Lanka Novita Tennessee, puikot 5 ½. 10 cm sileää neuletta = noin 13 s.

Takakappale: Luo 77 silmukkaa. Neulo 6 kerrosta ainaoikeaa ja vaihda sitten sileään oikeaan neuleeseen. Kun korkeus on 15 cm, kavenna kummassakin reunassa 1 s. Kavenna sen jälkeen aina 6 cm välein kummassakin reunassa 1 s vielä 2 kertaa = 71 s. Kun kappaleen korkeus on noin 35 cm, tee kädentiekavennukset: kavenna kummassakin reunassa 1x4 s, 3x2 s ja 1x1 s. Kun olet neulonut kavennusten jälkeen noin 21 cm, päättele keskimmäiset 25 s = kumpaankin reunaan jää 12 s. Neulo kumpikin puoli erikseen: päättele pääntien reunassa 2x1 s ja loput 10 s, kun korkeus on noin 26 cm.
Etukappale: Neulo samoin kuin takakappale, kunnes olet neulonut noin 11 cm kädentiekavennusten jälkeen. Päättele keskimmäiset 9 s ja neulo kumpikin puoli erikseen niin, että kavennat pääntien reunassa 1x4 s ja 3x2s. Päättele loput silmukat samalla korkeudella kuin takana. Ompele olkasaumat ja sivusaumat.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Nyt myös painettuna


En ole tainnut sitä mainita, mutta kirjoittaminen on minulle myös ammatti. Ja koska tällä kertaa blogin aihepiiri ja työ sivuavat toisiaan läheisesti, mainostettakoon vähän myös jälkimmäistä: juuri ilmestyneestä kesäkuun Trendistä voi lukea minun ja ihanan kollegani Leenan vinkit kirppislöytöjen tekemiseen. Kuvissa esiintyy bloginkin puolelta tuttuja ostoksia. Tsekatkaa, jos sattuu vastaan!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Laukut on purettu


Jos nyt elettäisiin 1980-lukua, järjestäisin ystävilleni kreikkalaisen illan, jossa katsottaisiin lomakuvia Kreetalta (mieluiten diaprojektorilla, jossa aina välillä jokin kuva olisi ylösalaisin), maisteltaisiin eksoottisia etelänherkkuja, kuten tzatzikia ja fetajuustoa, juotaisiin rakia ja retsinaa ja kuunneltaisiin kreikkalaista kansanmusiikkia.

Koska nyt kuitenkin eletään 2010-lukua, en rasita teitä lomakuvillani Rethymnonista (aika vähän niitä enää jaksaa ottaakaan). Sen sijaan esittelen ostokseni: yläkuvassa niistä isoin ja kaunein eli nahkainen olkalaukku, jonka myyjä lupasi olevan paikallista käsityötä.


Pullossa puolestaan on oliiviöljyä, jonka ostimme kivasta pikku tavernasta nimeltä Kyria Maria: kehuimme tarjoilijalle paikan oliiviöljyä, ja hän tilasi meille pullollisen suoraan diileriltään (tämä selittää, miksi öljy on pakattu vesipulloon). Pussissa on Thronos-nimisestä vuoristokylästä ostettua yrttiteetä (juujuu, teetä se on!) ja pakkauksessa halvaa.

Lomaan itseensä sisältyi aurinkoa, automatkailua, hyvää ruokaa, 3,5 luettua romaania, viinitissuttelua ja kiva hotelli, jonka huikeasta buffetaamiaisesta ja saunaosastosta otimme kaiken irti. Pakettimatkailukin oli vaihteeksi oikein mukavaa - kunhan sain nieltyä turhan omatoimimatkaajan ylpeyteni ja seurasin kiltisti kansiotaan heiluttavaa matkaopasta lähtöselvitykseen.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Heido!

Blogi hiljenee viikoksi, sillä minä matkustan Kreikkaan testaamaan, maistuuko kreikkalainen salaatti paremmalta paikan päältä. Rinkkaan on pakattu pino hyviä kirjoja ja puolet vaatekaapin sisällöstä. Ja tietty kutimet - nyt testataan, saako bambupuikot ottaa lentokoneeseen.

Aurinkoa sekä tänne että sinne!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Tavaroista ja tarpeellisuudesta

Jatta Lavin keraaminen maitopurkki ei ehkä ole maailman käytännöllisin esine. Mutta se on kaunis, ja tulen joka kerta iloiseksi sen katselemisesta.

Uudessa Divaanissa oli juttu otsikolla Lisää? Ei kiitos, jossa kirjoitettiin tavaroiden hamstraamisesta. Jo jutun ingressissä todettiin, että "ylimääräinen tavara on tämän päivän läskiä. Sitä häpeillään, sillä siihen kiteytyy niin paljon kielteistä". Samasta teemasta on parin viime vuoden aikana kirjoitettu paljon, muun muassa sadan tavaran haasteesta, jossa ihminen pyrkii karsimaan omaisuutensa määrän minimiin.

Suhtaudun tällaisiin juttuihin hieman ristiriitaisesti - yksinkertaisesti siksi, että rakastan tavaroita. Sen myöntäminen tuntuu nykypäivänä nololta, melkeinpä syntiseltä: siispä selitän hieman. En pidä tavarasta sen arvon tai statuksen takia. Pidän siitä yksinkertaisesti siksi, että se on käytännöllistä tai miellyttää silmääni. Nautin siitä, että joku on keksinyt ja valmistanut tarkoituksenmukaisen ja toimivan esineen, joka parhaimmillaan on vielä esteettinen elämys.

Turhaa tavaraa en hamstraa, mutta minulle tavarasta voi tehdä tarpeellisen jo se, että saan sen katselemisesta iloa. Syön mieluummin kauniista astioista kuin rumista, nautin cd-levyjeni säntillistä riveistä ja asetan vaatteissa joskus tyylikkyyden mukavuuden edelle. Sen sijaan en pidä krääsästä, jota tyrkytetään pyytämättä (hiljattain etsin turhaan lehtitilauksesta kohtaa "En halua tilaajalahjaa". Tänks, juuri kolmatta korkkiruuvia kaipasinkin.)

Olen luonteeltani pesänrakentaja, ja luon esineillä ympärilleni järjestystä. En ole koskaan haaveillut maailmanympärimatkasta koko omaisuus pakattuna selkäreppuun - pikemminkin kodista, johon voin reissusta palata. Toiset saavat nautintoa minimalismista, minun silmääni miellyttää runsaus. En usko, että tiivis suhteeni tavaraan tekee minusta pinnallista. Yksikään tavara ei (tietenkään) ole niin tärkeä kuin ihminen, ja yhtä lailla saan iloa lukemattomista aineettomista asioista. Koska tiedostan ristiriidan tavararakkauteni ja ympäristön hyvinvoinnin välillä, teen hankintani mieluiten käytettyinä. Mutta kirppisshoppailusta en jaksa tuntea huonoa omaatuntoa.

Minusta on lopulta myös vaikea määritellä, milloin tavara on turha. Jos tarvitsen kylmälaukkua kerran kesässä, sitä mielestäni kannattaa säilyttää kaapissa ne vuoden muut 364 päivää. Minun mielenrauhaani kylmälaukku kaapissa ei hetkauta; pikemminkin saan jonkinlaista tyydytystä tiedosta, että tarpeen tullen se on olemassa. Se, että tyhjentää kaappejaan, ei vielä ole ympäristöteko. Se on, että välttää turhaa uuden tavaran kulutusta - ja käyttää hyvin ja arvostaen sitä tavaraa, jonka jo omistaa.