sunnuntai 28. elokuuta 2011

Terveisiä Pentinkulmalta


Ystäväni mökki sijaitsee Urjalassa, Väinö Linnan kotikulmilla. Mökin ohi kulkee turistinähtävyys nimeltä Väinö Linnan reitti, jonka varrelta löytyvät muun muassa Täällä Pohjantähden alla -kirjan pappilan, kartanon ja työväentalon esikuvat. Eilen matkasimme kaveriporukalla Urjalaan viettämään perinteistä (eiköhän kolmas kerta sinetöi jo perinteen?) Pentinkulman-viikonloppua. 

Ohjelmassa oli muun muassa Väinö Linna -aiheinen tietovisa, josta oma voittoisa joukkueeni sai palkinnoksi klassista Linna-suihkusaippuaa. Lisäksi poimimme ylikypsiä viinimarjoja, saunoimme, söimme, söimme ja söimme – ja ylipäätään vain nautimme kesän todennäköisesti viimeisestä helleviikonlopusta. Samalla pohdimme sitä, kuinka mukavaa on, että mökkireissut ovat muuttuneet siitä nuoruusvuosien "sipsejä, siideriä ja irttareita" -linjasta kohti mukavan keski-ikäistä "viiniä ja hyvää ruokaa".

Yöllä kaupunkilaisjoukko lojui mökin pihalla aurinkotuoleilla ja tuijotteli tähtitaivasta, jota Helsingissä asuessa ei juuri koskaan pääse näkemään. Kuten parhailla reissuilla aina, tälläkään en liiemmälti jaksanut ottaa valokuvia. Jaettakoon siksi kanssanne vain yksi maailman kauneimmista biiseistä, jota soitimme yöllä tähtiä tuijotellessamme. Wilcon Jesus Etc:ssa lauletaan näin: "You were right about the stars/ each one is a setting sun."

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Se on edessäpäin

Ikkunat auki, vielä hetken.

Tänä viikonloppuna on ollut monta kertaa sellainen olo, että "teenkö tämän nyt viimeistä kertaa". Se tunne tuli, kun lauantaiaamuna kipaisin Hakaniemen torille ostamaan kukkia ja mustikoita farkunlahkeet käärittyinä. Sen tunteen ajamana päätin jättää väliin ostoskierroksen kaupungilla ja mennä sen sijaan Karhupuiston lippakioskille lukemaan kirjaa ja juomaan teetä. Se tunne tuli illalla, kun juhlimme ystävän kolmekymppisiä Olon terassilla viltit harteilla.

Ja tänä aamuna koin samaisen tunteen, kun heti herättyäni avasin ikkunat, niin kuin olen tehnyt koko kesän, ja sisään tulvahti taas pikkuisen viileämpää ilmaa.

Kesän viimeiset neilikat?

Mutta sitten muistin sen yhden lohdullisen Risto Rasan runon, jossa sanotaan näin:
"Älä sure mennyttä kesää:
se on edessäpäin."

Niinhän se juuri on.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kirjavaa syksyä!


Syksyn lähestyessä olen havainnut itsessäni yllättävän piirteen: olen alkanut himoita kirjoneuleita. En ole juurikaan käyttänyt, saati sitten neulonut, kirjoneuletta sitten 1990-luvun – jossain vaiheessa ne vain alkoivat näyttää liian folklorelta/ intiaanilta/ Kaislakertulta (muistattehan klassiset Kaislakerttu Lehtovaaran neuleet?).

Vaan näköjään kirjoneuleen hetki on taas koittanut. Talveksi voisin neuloa itselleni vaikka muhkean inkahenkisen (kyllä!) villatakin, mutta ensi alkuun kokeilin tällaista vanhan villapaidan tuunausprojektia.


Ostin kirpputorilta punamustan miesten kirjoneuleen ja leikkasin siitä keskiosan, josta ompelin tuubimallisen kaulurin vähän samaan tapaan kuin trikoohuiveissa aiemmin. Tähän tarkoitukseen sopii parhaiten melko tiivis, jopa vähän vanuttunut neule, joka ei lähde helposti purkautumaan ompelukoneessa.


Tein huiviin myös trikoovuorin vanhasta t-paidasta, jotta siitä tulisi vielä lämpöisempi eikä se kutittaisi kaulaa. Vuorin ja neuleen ompelin käsin kiinni toisiinsa.

Nyt saa syksy tulla – ja Kaislakerttu pitäköön varansa!

maanantai 15. elokuuta 2011

Paluu arkeen


Kolme päivää festaririlluttelua: suoritettu. Maanantaille ajoitin taktisesti yhden ylijääneen kesälomapäivän palautumista varten. Vähän neulomista, urheilua, veljentytön kanssa leikkimistä ja muuta kunnollista. Flow-viikonlopun ykkösanti oli hurmaava ja taitava Janelle Monae, Kanye West autotune-lauluäänineen sen sijaan jäi hienoiseksi pettymykseksi.

Käsityörintamalta ei ole hetkeen ollut uutta raportoitavaa, sillä villatakin tikkuaminen vie kaiken ajan. Valmiina on takakappale, yksi etukappale ja puolet toista. Sutjakkaasti tuntuu valmistuvan, ja pintaneule on sekä nätti että helppo (kaksi kerrosta 1 o 1 n -joustinneuletta, kaksi kerrosta ainaoikeaa). Sitä voisi soveltaa lapasiinkin joskus.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Festariasuste nro 1


Yksi juhlien ihania piirteitä on juhlapukeutuminen – se, että saa kerrankin huolella ja luvan kanssa tälläytyä. Minun kohdallani juhlakategoriaan lasketaan myös festarit, ja siksi voin tunnustaa, että ensi viikonlopun Flow-asujen suunnittelu on ollut käynnissä jo tovin (ja jos joku nyt miettii sanoja hipsteri tai näyttäytyminen, vaietkoon saman tien. Musiikista nauttimista ei mitenkään vähennä se, että sen tekee kivoissa vaatteissa.)

Jos asuvalinta onkin vielä vaiheessa, laukkuvalinta on ollut selvä koko ajan. Festareille ei ole muuta järkevää valintaa kuin reppu, ja repuista ainoa oikea vaihtoehto on klassinen Fjällrävenin Kånken (edelleen, pyydämme välttämään hipsteri-sanan käyttöä). Kånken on paitsi nätti, myös täydellisen kokoinen tilaihme, ja lisäksi sen sisältä löytyy vaahtomuovinen istuinalusta – puhdasta neroutta! Ostin oman armeijanvihreän Kånkenini Tampereen Bonuskirppikseltä opiskeluaikoina muistaakseni viidellä eurolla, ja se on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.

Tiesittekö muuten, että Kånken kehitettiin 1970-luvulla Ruotsissa, jossa oltiin huolissaan olkalaukkuja käyttävän nuorison niska- ja hartiavaivoista? Taitaa olla ihan aiheellinen huoli edelleen – 95 prosenttia ajasta minunkin olallani keikkuu epäergonominen olkalaukku.

lauantai 6. elokuuta 2011

Naamat ja piirakkaa



Kun yhdistetään kaksi suosikkiasiaani – Flow-festivaali ja Maija Louekarin printit – kiusausta on aika vaikea vastustaa. Siispä piipahdin tänään Marikulma-myymälässä ja ostin Marimekon ja Flow'n yhteystyönä syntyneen Naamat-tuoteperheen kassin. Kyseessä on Louekarin suunnittelema hauska naamaprintti, jolla myydään kasseja, t-paitoja ja tyynynliinoja. Tuotteet ovat kaupan Marikulmassa ja itse festareilla.

Huomasin muuten, että Marikulmassa saa myös vaihtaa Flow-rannekkeita ensi viikolla – kylläpäs he ovat nyt ajan hermolla! Muutenkin tuntuu, että Marimekossa on viime aikoina ollut hyvää pöhinää: esimerkiksi syysmalliston mekot Jenni Ropen printeistä ovat kerta kaikkiaan ihania, ja kauan kaivattu verkkokauppakin on vihdoin tulossa. Go Marimekko.


Marimekkoilun lisäksi päivän ohjelmaan kuului myös slut walkia ja mustikkapiirakan leipomista (jonkin sortin tasapainoa sekin). Illalla pakkaan kuoharipullon uuteen kassiin, otan piirakan kainaloon ja lähden ystävän luo Vallilaan syömään tapaksia. Sovittiin, että laitetaan oikein piilarit päähän, mikä tarkoittaa sitä, että baariin lähtemistäkään ei ole suljettu pois. Ja se on nykyään harvinaista se. Lauantaita ystävät!

perjantai 5. elokuuta 2011

Kasvatuksellinen pulma


Maaliskuussa ostamani peikonlehti on muodostunut jonkin sortin sisustusongelmaksi. Kasvi kyllä voi hyvin ja kukoistaa – oikeastaan liiankin hyvin. Se nimittäin kasvaa ja venyttää lehtiään eri suuntiin siihen malliin, että se alkaa vaatia asunnosta jo ikioman neliönsä.

Osaako joku minua pätevämpi hortonomi kertoa, pitäisikö peikonlehden kasvua jotenkin suitsia? Kuuluuko noiden lehtien edes sojottaa joka suuntaan, vai pitäisikö ne solmia kiinni tukikeppiin? Apua, pyytää nimimerkki "Viherkasvi valtaa asuntoni".

tiistai 2. elokuuta 2011

Uusi lempituubi


Maailma muuttuu, Maijaseni, tuumin taannoin ruotsinlaivalla, kun tutkailin taxfreessä luonnonkosmetiikkahyllyä. Viikkarilla oli yllättävän ookoo valikoima esimerkiksi Weledaa, ja sieltä löytyi tämäkin uusi lempirasva (5 e), jota muistin hämärästi jonkun jossain blogissa joskus kehuneen.

Weledan Calendula Face Cream on tarkoittettu vauvoille mutta toimii näemmä hyvin myös aikuisilla: minulla se on tasoittanut taianomaisesti otsan pikkunäppylät. Koostumus on aika rasvainen ja haju tymäkkä, mutta jos moiset seikat eivät haittaa, voin suositella voiteeksi tällaiselle pintakuivalle sekaiholle.

Käytän aika lailla sekaisin sekä tavallista että luonnonkosmetiikkaa, mutta viime aikoina olen pyrkinyt valitsemaan ekoa ainakin rasvoissa ja sampoissa – eli niissä tuotteissa, joita eniten läträän ihooni ja ympäristööni.