sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kääreissä

Kun lämpömittarin lukema hilautuu alemmas, tekee mieli alkaa kääriytyä. Isoihin villapaitoihin, isoihin huiveihin, säärystimiin ja tuplalapasiin. Samalla kääriytymismentaliteetilla syntyi tämä rinkulahuivi.

En keksi tälle värille mitään nimeä.
Okrankeltaisenoliivinvihreänepämääräisenruskea?

Neuloin pyöröpuikoilla ympärysmitaltaan 40 sentin suuruista putkiloa yhteensä noin 160 sentin verran. Lopuksi ompelin putkilon päät yhteen ja sain siitä ison rinkulahuivin, joka on helppo kieputtaa kahdesti pään ympäri. Lankana oli Priimasta synttärilahjakortilla hankittu Montana Lang, lämmin ja pehmoinen.

Huivi pääsi viikonloppuna tositoimiin mökkireissulla Alavudella
vanhan kaveriporukan kanssa. Kiitos mainiosta seurasta ja kuvausavusta!

Kylmenevät ja pimenevät illat ovat saaneet aikaan myös sen, että rikoin pyhän lupaukseni olla kuuntelematta joululauluja ennen marraskuuta. Hei, jotain piristystä ihminen tarvitsee! (Kyllä, kuulun niihin ihmisiin, jotka tähän aikaan vuodesta saavat kiksinsä Oi jouluyöstä.)

Kai sen glögikaudenkin saa jo korkata?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

En matta igen


Pikkusiskon ja tämän poikaystävän uuden kodin keittiöön syntyi matto tutulla räsymattotyylillä: materiaalina muun muassa rikkinäistä leggingsiä, kulahtanutta t-paitaa ja vanhaa lakanaa. Halkaisijaksi tuli noin 88 cm.

Tänään olkoon lyhyestä virsi kaunis – eilen juhlittiin rakkaiden ystävien naimisiinmenoa, eikä ajatus oikein juokse krapulassa. Jos muuten kaipaatte juhlapaikkaa rennoille ja pienimuotoisille bilehäille, voin suositella lämpimästi Suvilahdessa sijaitsevaa Magitoa.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Aina ei voi voittaa

Koska viime aikoina on tullut esiteltyä pelkkiä hyvin onnistuneita käsityöprojekteja, täytyy vaihteeksi valottaa myös kolikon kääntöpuolta. Esittelyssä: käsityölaatikon murheenkryynit.


Tämä projekti on ollut keskeneräinen about viime talvesta, ellei kauemminkin. Halusin kokeilla videonauhasta neulomista, joten purin esiin nauhakelat parista vanhasta videokasetista ja neuloin niitä yhdessä mustan puuvillalangan kanssa. Lopputuloksessa ei ole mitään vikaa – päin vastoin, se näyttää hauskan glitteriseltä ja voisi toimia vaikka iltalaukkuna. En vain saa sitä valmiiksi, koska aina tulee mieleen, että missä mä glitterlaukkua muka käyttäisin.


Tämän (kalliin) mohairlangan puolestaan hankin villatakkia varten, mutta kun olin neulonut takakappaleesta noin 30 senttiä, tajusin, että söpö mohair ei olekaan minun juttuni. Aloin purkaa neulomusta, jolloin höttöinen lanka sotkeentui käyttökelvottomaan solmuun. Lopulta heitin sen roskiin. Ja koska pelkkä lankojen katsominenkin vituttaa (pardon my french!), ei jäljellejääneistä keristä ole syntynyt mitään muutakaan.

Yksi tooodella epäonnistunut raidallinen baktuksenalkukin mulla piti olla varastossa, mutta sen olin näköjään jo armeliaasti purkanut. Mitkä ovat teidän murheenkryyninne, käsityöläiskollegat?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kasoittain


Meidän eteisessä on ikkuna rappukäytävään. Älkää kysykö, mitä tarvetta moinen on aikanaan palvellut: nykyään se on maalattu umpeen eikä palvele yhtään mitään. Ei ennen kuin nyt. Pari päivää sitten kasasin siellä täällä lojuneet irtokirjat pinoksi ikkunalaudalle, ja voilà, asunnossa on uusi kirjahylly!


Kaltaistensa seuraan pääsi myös edellisviikolla ostamani vanerinen matkalaukku. Sen päälle pinosin kaksi entistä laukkulöytöä. Jonkin sortin joukkovoimaa se lienee, että näyttävät heti hauskemmilta.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Iso D

Älä anna ankean ulkonäön hämätä: nämä maistuvat karkeille!

Tällä viikolla uutisoitiin, että ravintolisistä ei juuri ole hyötyä terveydelle – päinvastoin, osa niistä saattaa jopa lisätä kuolleisuusriskiä. Oho. Itse syön perusterveellisesti ja uskon saavani suurimman osan tarvitsemistani ravintoaineista suoraan ruuasta, mutta D-vitamiinia napsin talvisin purkista (sen tarpeellisuutta ei tuossakaan jutussa onneksi kiistetty). Satunnaisesti syön myös B-vitamiinia, koska ruokavalioni on kasvispainotteinen.

Ruma muovinen D-vitamiinipurkki ärsytti minua keittiön pöydällä monta viikkoa (se on pakko pitää näkyvällä paikalla, jotta siitä muistaa nappailla), ennen kuin hoksasin, että pillereitä ei ole pakko säilyttää alkuperäisessä pakkauksessaan. Vaihdoin ne lasipurkkiin ja tein Dymolla nimilapun. Heti helpotti!

Tänään menemme nauttimaan tarpeellisia ravintoaineita ravintola Aitoon ja huomenna (megahyvää ruokaa laittavien) ystävien luo Karjaalle. Samalla olisi tarkoitus kiertää myös Kariksen kirpputoreja – mahdollinen löytöraportti seuraa myöhemmin. Viikonloppua ystävät!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Syksyn väri-iloittelua


Tässä eräs tuore käsityöprojekti, joka kiltisti noudatti edellisen postauksen lupausta: kaikki tarvikkeet löytyivät omasta lankalaatikosta. Kauluriin käytin Novitan Noki-lankaa sekä sekalaisia harmaiden ja mustien villalankakerien jämiä (believe me, niitä on tällaisilla värimieltymyksillä varustetulle ihmisille kertynyt.)

Neuloin kaulurin samoilla mitoilla kuin beigen version alkuvuodesta. Neulos oli löyhää ainaoikeaa tasona, sattumanvaraisella raidoituksella. Niin että tämä päälle sitten ja syksyistä katukuvaa piristämään!

Syksystä muuten kirjoitti Riku Korhonen kauniisti tämän päivän kolumnissaan Hesarissa. Tunnistan tekstin tunnelman täysin.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Lankahaaste

Lapaset ovat helppo tapa käyttää langanloppuja. Näistä isommat menivät vanhalle ystävälle, pienemmät upouudelle pienelle ystävälle Tampereen suuntaan.

Täten julistan syyskauden haasteeni: ÄLÄ OSTA UUSIA LANKOJA. Lankalaatikko pursuaa ylijäämä- ja lahjakeriä, joista edes kymmenesosa olisi syytä käyttää pois ennen uusia hankintoja. (Sanoo tekopyhästi nainen, joka juuri tällä viikolla haki Priimasta huivilangat. Mutta ne olivat viimeiset hetkeen, lupaan.) Lähipiirille tiedoksi, että lapas-, huivi- ja villasukkatilauksia saa tehdä henkilökohtaisesti allekirjoittaneelle.

Leppoisaa sunnuntaita ihmiset!

torstai 6. lokakuuta 2011

Varsinaisia myyntitykkejä

Vielä on arvoitus, mihin laukku sijoitetaan ja millä se täytetään.

Kirpputorien myyjät ovat aivan oma lukunsa. Etenkin sellaiset seurakuntien ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tädit, jotka on valittu hommaan ihan muiden kuin myyntitykin kykyjensä perusteella.

Tänään piipahdin töiden jälkeen Mäkelänkadun Emmauksessa, jossa silmiin sattui heti ovelta kaunis vanerinen matkalaukku. Hinta oli kirppistavaraksi vähän suolainen, 52 euroa, mutta koska vastaaviin laukkuihin törmää harvoin, päätin kuitenkin ostaa sen. Kassalla käytiin seuraavanlainen sananvaihto.

Emmauksen täti: "Niin, tämähän maksaa 52 euroa. Vaikka on tuosta vähän rikkikin. On se kyllä aika paljon."

Minä: "Niin, no... öö... Voisihan siitä tietysti vähän tinkiäkin."

Täti: "Odotas, mä kysyn Ullalta"

(Takahuoneesta haetaan Ulla, joka osoittautuu kovemmaksi luuksi eikä suostu alentamaan hintaa. Lopulta maksan "pitkin hampain" laukusta sen 52 euroa, jota alun perinkin olin siitä maksamassa mukisematta. Voi tädit!)

Jyväskyläläisellä Fanerfabrikilla on ollut tyylikäs leima.

Laukun lisäksi ostin harmaan lasikulhon (9 e). 

lauantai 1. lokakuuta 2011

Still life


Yksi niistä asioista, jotka eivät sisustamisessa ole minulle vielä oikein auenneet, ovat erilaiset asetelmat. Okei, on meidänkin ikkunalaudoilla ja piirongin päällä erinäisiä maljakoita ja kynttilänjalkoja riveissä ja ryhmissä, mutta ikinä niistä ei tunnu tulevan oikeanlaisia. Siis sellaisia hauskan harmonisia ja näennäisen sattumanvaraisia kokoelmia erilaisia – ja yllättäviäkin – esineitä, jotka yhdessä ovat enemmän kuin osiensa summa. Niin kuin vaikka täällä tai täällä.

Minun asetelmani näyttävät aina liian asetelluilta. Jos osun oikeaan, se yleensä tapahtuu ihan vahingossa: lasken maljakon hetkeksi kädestäni ikkunalaudalle ja huomaan, että siinä onkin samanlainen muoto kuin betonipäärynässä. Tai kasaan lattialle pötköttelyä varten tyynykasan, joka näyttääkin hauskalta.


(Totuuden nimissä on myönnettävä, että en kyllä ihan ymmärrä sitäkään, missä ne ihmiset säilyttävät tavaroitaan, jotka täyttävät hyllynsä kauniilla mutta hyödyttömällä tavaralla. Kun meidän Lundiaan on laitettu pakolliset kirjat/lehdet/levyt/astiat, ei siinä asetelmille juuri edes jää tilaa.)