maanantai 30. heinäkuuta 2012

Helsingin martoista päivää

Siellä ne kuivuu, meidän matot (paitsi pinkki on naapurin – täällä asuu muitakin, joilla on samat agraariset harrastukset).

Muistan, kuinka Tampereella opiskellessani aina vähän dissasin Helsinkiä. Niitä perinteisiä maalaisen ennakkoluuloja, tiedättehän: koppavia ihmisiä ja iso, hahmoton kaupunki. Helsinki oli se pakollinen paha, jonne joskus joutuisi muuttamaan, koska siellä olivat oman alan työt.

Voi, kuinka väärässä olinkaan! Sillä nykyään tykkään tästä kaupungista ihan kympillä. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, yhtä ihania ja kamalia ja hauskoja ja mahdottomia. Eikä koko kaupunkia tarvitsekaan yrittää tuntea kodikseen, kunhan löytää ne omat kulmansa: minun tapauksessani Hakaniemi-Kallio-akselin. Kivaakin se oikeastaan on, että aina on vielä paljon kaupunkia tutkittavana.

Sitä paitsi parhaimmillaan Helsingissä elää ihan maalaiselämää. Sellaista, jossa sunnuntai-iltapäivänä pakataan pyöränkoriin ja -tarakalle pari mattoa, sanko ja pullo mäntysuopaa. Ajetaan Tervasaareen ja annetaan juuriharjan laulaa mattolaiturilla, jossa hengaa sulassa sovussa myös paikallinen kaljoitteleva nuoriso. Ajetaan takaisin kotiin, ripustetaan matot mattotelineelle kuivumaan ja ihaillaan makuuhuoneen ikkunasta kätten jälkeä. (Ja pelätään korkeintaan nanosekunnin ajan, että mitä jos joku kalliolainen narkkari pöllii mun matot. Sen verran on säikystä maalaisesta vielä jäljellä.)

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Pitsalauantai

Olen tainnut julkaista pitsaohjeita joskus ennenkin. Haittaako jotakuta? Sitähän minäkin.

Suurin osa tuttavapiiristäni hipsteröi parhaillaan Kuudes aisti -festareilla, mutta minä valitsin koti-illan, Elle Interiörin – ja pitsan. Talo&Koti -lehdestä poimittu ohje on niin mainio, että se ansaitsee tulla jaetuksi. Tässä herkussa tomaattikastike on korvattu uunissa paahdetuilla kirsikkatomaateilla.

Kirsikkatomaatti-mozzarellapitsa

Pohja:
2 dl vettä
25 g hiivaa
3 dl durumvehnäjauhoja
2-3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 rkl oliivöljyä
Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, jauhot, suola ja öljy. Vaivaa viitisen minuuttia ja jätä kohoamaan puoleksi tunniksi.

Täyte:
500 g kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
sormisuolaa
2 palloa luomumozzarellaa
0,5 dl parmesaanilastuja
tuoretta basilikaa
Puolita kirsikkatomaatit. Laita uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin, pirskottele päälle öljyä ja suolaa. Paahda uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia.
Kaulitse pitsapohja. Levitä päälle paahdetut tomaatit, survo niitä hieman haarukalla. Levitä päälle viipaloiu mozzarella. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Ripottele pinnalle parmesaania, basilikaa ja hieman sormisuolaa.
Tarjoile salaatin kanssa.

Kesän ensimmäiseen kunnon hellepäivään kuului myös piknik ja auringonottoa Pihlajasaaressa, joka on yksi lempipaikoistani Helsingissä. Silti sinne tulee yleensä mentyä vain kerran kesässä – ja ehkä juuri siksi se on niin spesiaalia ja ihanaa. Voi kun näitä tulisi vielä lisää! Intiaanikesä = suomen kielen parhaita sanoja.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Auringon sävyissä

Keltainen on yksi lempiväreistäni – mieleluiten juuri tällaisena lämpimänä ja aavistuksen okransävyisenä.

Ystäväni Aino toivoi keltaista puuvillabaktusta, ja saamansa piti. Ohje oli sama kuin keväällä neulomassani punaisessa huivissa, lankana tällä kertaa Schachenmayr Catania (sävy 0249), jota kului vajaat neljä kerää. Huivin tikkusin enimmäkseen junamatkoilla Ruisrockiin, Seinäjoelle ja mökkeilemään.

Nyt onkin sitten ison neuleprojektin vaje: onneksi pari keskenjäänyttä lapas- ja sukkaparia odottaa sentään viimeistelyään. Ehkä muhkea syysvillapaita seuraavaksi?

Kuvan taustalla näkyy muuten kolmekymppislahjaksi saamani Utensilo, jota edelleen ra-kas-tan! Joku kysyi joskus, onko se oikeasti käytännöllinen. Onhan se, kovastikin – tosin silloin esteettisyys saattaa kyllä vähän kärsiä. Utensilo kun on näpsä säilytyspaikka esimerkiksi lounasseteleille ja ulkoiselle kovalevylle, jotka eivät ole suoranaisia sisustuselementtejä. Mutta so what, joku raja on oltava kodin laittamisellakin.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Papan peruja


Edesmennyt pappani oli ammatiltaan puuseppä, ja olen aina ajatellut, että osa käsillä tekemisen innostani on peräisin häneltä. Lapsuuteni rakkaimpia leikkipaikkoja oli papan verstas, jossa rakensimme puupalikoista kaupunkeja. Maailman paras leikkiruoka puolestaan syntyi sahajauhoista ja vedestä. Edelleen käyn unissani joskus verstaalla, vaikka mummola on jo myyty pois.

Siksi olin ikionnellinen, kun mummuni lupasi minulle siron, 50-lukulaisen ompelulaatikon, jonka pappa on aikanaan hänelle tehnyt. Se tuntui tärkeältä etenkin siksi, että kodissani ei tähän asti ole ollut mitään papan tekemää.


Ideaaleinta olisi tietysti säilyttää ompelulaatikossa omia käsityöprojektejani, mutta niille ei laatikon tila valitettavasti riittänyt. Niinpä se päätyi säilyttimeksi eteisen peilin eteen.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Hihat on kääritty, hommiin siis


Ulkona sataa vettä, ja huomenna täytyy palata töihin. Katastrofin ainekset siis kasassa, mutta oikeastaan ei haittaa (juuri) yhtään. Se on kai merkki siitä, että ammatinvalinta on osunut kohdilleen. Sitä paitsi jos ajattelee positiivisesti, toimistossa on kesällä oikeastaan aika lunkia ja mukavaa: käytävillä vaeltelee vain pari kesätyöläistä, kalenterissa ei ole ainuttakaan palaveria eikä puhelimen pirinäkään häiritse keskittymistä.

Sitä paitsi mulla on TÖIHINPALUUPAITA! Ostin sen Seinäjoen kierrätyskeskuksesta, sieltä kalliimmalta puolelta, ja se kustansi peräti yhdeksän euroa. Kiva malli ja väri sekä hyvä kunto puolsivat sijoitusta – tämä on sellaista kestävämmän aikakauden Marimekkoa.

Oliko muuten kenelläkään muulla hamassa 90-luvun nuoruudessaan pakkomiellettä Marimekon vanhoihin trikoopaitoihin? Etenkin niitä 60–70-lukujen värikkäitä, paksuraitaisia trikoopaitoja ja vanhoja pallopaitoja metsästettiin silloin kirppiksiltä kissojen ja koirien kanssa. Pari olen aikanaan kantanut kotiin tuosta samaisesta kierrätyskeskuksestakin.

Hyvää uutta viikkoa ihmiset, olitte sitten töissä tai lomalla!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kesän pakollinen kahvilavinkki

Jos oikein olen ymmärtänyt, kääntöpöytä on sellainen, jonka avulla vetureita käännellään eri suuntiin.

Melkein parasta Helsingissä on, että täältä voi löytää ihania kahviloita mitä oudoimmista paikoista – sellaisista, joista ajattelisi, että kuka tuonne ikinä eksyy. Mutta niin vain eksyy. Niin kuin vaikka Kalasataman Ihana-kahvilaan sorakasojen ja rakennustyömaan taakse, tai Dodo ry:n ylläpitämään kahvila Kääntöpöytään Pasilan vanhoille veturitalleille.

Jälkimmäiseen suuntasimme tänään Nyt-liitteen jutun inspiroimina. Vegaaninen lounas maksoi kahdeksan euroa ja maistui oikein hyvälle.

Linssi-vihanneskeitto, mallasleipä yrttipestolla, tee/kahvi ja jälkkäri = 8 euroa. Ei paha!

Reittivalinta tosin ei mennyt ihan kohdalleen: hyppelimme Länsi-Pasilasta raiteiden yli ja pujottelimme museovaunojen ja raiteenvaihtokoneiden välistä. Helpommallakin olisi päässyt perille, mutta rautatieläisen lapselle tässäkin kyllä oli oma hohtonsa.

Tsekatkaa te kartta Dodon sivuilta vähän tarkemmin, jos – ja toivon mukaan kun! – Kääntöpöytään menette.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Sesonkiruokaa ja silleen


On oikeastaan vähän kliseistä intoilla kesällä kauden tuoreista raaka-aineista – kuinkahan monta kertaa olen vauhkonnut tässäkin blogissa erinäisistä marjoista ja kasviksista? Mutta kun ne nyt vaan ovat niin ihania, ja hetken vain tarjolla!

Kuvassa eräs lemppari, jonka olen löytänyt vasta aikuisiällä: varhaiskaali. Tänään siitä olisi tarkoitus kokata kaalisalaattia Chicling-blogin mainiolla reseptillä. Kannattaa kokeilla.

(Kaalisalaatti saattaa olla myös jonkinlaista katumusharjoitusta viikonlopun jäjiltä, jolloin tuli ryvettyä kolme päivää Ruisrockissa ja elettyä öisillä Hesen juustohampurilaisilla sekä päivittäisillä sipseillä. Paras markkinointikikka aikoihin: kaljateltassa tuopin palauttaessaan sai valita joko kaksi euroa tai kaksi pientä sipsipussia. Kun sipsinystävältä kysytään "rahaa vai sipsejä", oikeita vastauksia on vain yksi.)

(Testasimme sentään sunnuntaina myös Blankon brunssin, joka oli täysin kuulemieni kehujen arvoinen. Plussaa etenkin daim-kakusta.)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kesän neuleunivormu

Pellava tuntuu päällä varsin miellyttävältä, lämpimältä mutta ei hiostavalta –  täydellinen kesämateriaali siis.

Tällä viikolla ehdin vihdoin viimeistellä keväällä aloittamani pellavaneuletakin, joka oli jäänyt muutamaksi viikoksi lojumaan tuolille nappeja vailla. Ja voi, siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin! Neuletakkiin sain idean, kun hypistelin parissa vaatekaupassa hieman vastaavia, vaaleita pellavaneuleita. Usein parhaimmat neulomukseni ovat syntyneet näin: kun inspiroiduin kivasta valmisvaatteesta ja päätän tehdä jotain samantyyppistä.

Langasta irtosi ainakin neuloessa aika paljon vaaleaa nöyhtää – saa nähdä, uskaltaako tätä käyttää mustien vaatteiden kanssa. Ohjeeseen otin pohjan Suuresta Käsityölehdestä, mutta sovelsin sitä kyllä niin vapaasti, että aika lailla omaksi luomukseksi voin tätä kutsua. Luulin kirjanneeni silmukkamäärät neuloessa tarkkaan talteen, mutta kun aloin kirjoittaa ohjetta puhtaaksi, ne eivät kaikki ihan täsmänneet. Luulisin, että näillä ohjeilla silti syntyy suurinpiirtein samanlainen tekele, jos joku halua kokeilla!


Pellavaneuletakki

Koko: S

Lanka: Drops Lin (Kerien menekin unohdin laskea, sorry...)

Puikot: 3,5 ja 4 tai käsialan mukaan.

Helmineule:
o n o n o n
o n o n o n
n o n o n o
n o n o n o
o n o n o n
o n o n o n

Joustinneule: 1 o, 1 n

Takakappale:
Luo ohuemmille puikoille 110 s ja neulo 9 krs joustinneuletta. Vaihda paksumpiin puikkoihin. Neulo yksi kerros (=oikea puoli) sileää oikeaa neuletta ja kavenna tasavälein 14 silmukkaa. Jatka sen jälkeen helmineuletta. Kun kappaleen korkeus on noin 12 cm, aloita sivukavennukset: kavenna molemmissa reunoissa  1 s neljän sentin välein yhteensä 5 kertaa = jäljelle jää 86 s. Kun kappaleen korkeus on 51 cm, päätä molemmissa reunoissa kädentietä varten 6 x 1 s. Kun kädentien korkeus on 19 cm, päätä molemmista reunoista 4 x 6 s olkapäitä varten. Jätä keskimmäiset pääntien silmukat odottamaan.

Etukappaleet:
Luo ohuemmille puikoille 52 s ja neulo joustinneuletta 9 krs. Vaihda paksummat puikot, neulo jälleen ensimmäinen krs sileää ja kavenna tasavälein 6 s = 46 s. Jatka sen jälkeen helmineuletta. Tee sivukavennukset ja kädentien kavennukset samoin kuin takana. Kun työn korkeus on 46 cm, kavenna etureunassa 4 x 1 s joka toinen kerros. Kavenna sen jälkeen vielä 1 s joka 8. krs, kunnes työssä on 24 s. Päättele kuten takana. Neulo toinen etukappale peilikuvaksi.

Hihat:
Luo ohuemmille puikoille 47 s ja neulo joustinneuletta 9 krs. Vaihda paksumpiin puikkoihin, neulo ensimmäinen kerros sileää ja kavenna tasavälein 5 s. Jatka sen jälkeen helmineuletta. Neulo 1 cm ja aloita sen jälkeen lisäykset: lisää molemmissa reunoissa 1 s joka 8. krs, kunnes puikoilla on 66 silmukkaa. Kun hihan pituus on 46 cm, kavenna molemmmista reunoista pyöriötä varten 6 x 1 s, 2 x 2 s ja 4 x 3 s. Päättele loput.

Kokoaminen:
Ompele olkasaumat. Tee ensin vasemman reunan nappilista. Poimi ohuemmille puikoille puolet takakappaleen pääntien silmukoista sekä etureunasta silmukoita tasaisin välein. (HUOM: Mulle silmukoita tuli yhteensä noin 135, mutta nappilistasta tuli turhan kireä → enempi on parempi!). Neulo 8 krs joustinneuletta ja päättele. Tee oikea puoli muuten samoin, mutta merkitse vasempaan reunaan paikat napeille ja neulo oikeaan nappilistaan napinlävet näille kohdille (=päätä 2 s ja luo ne uudelleen seuraavalla kerroksella). Kiinnitä hihat, ompele hiha-sivusaumat ja kiinnitä napit.

Tässä vielä lähikuva helmineuleen pinnasta. Samaa neulosta olen käyttänyt myös aiemmin mainitsemassani harmaassa villatakissa.