sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Seuraavana aamuna


Olen vähän huono ottamaan valokuvia silloin, kun jotain oikeasti tapahtuu. Niinpä tälläkin kertaa kuva on mallia dagen efter kuivumaan jätettyine punkkulaseineen. Niistä hörpittiin eilen illalla eteläafrikkalaista Bellingham Shiraz'ta, jota juotiin höysteenä torstain Hesarista poimitulle hirviragulle. Suosittelen lämpimästi molempia!

Kas näin kuului ohje (alkuperäinen kuvan kera löytyy täältä):

Hirviragu

500 g hir­ven­jau­he­li­haa
1 si­pu­li
2–3 val­ko­si­pu­lin­kynt­tä
1 pork­ka­na
2 sii­vua pe­ko­nia
olii­vi­öl­jyä
1 tlk kuo­rit­tu­ja ko­ko­nai­sia to­maat­te­ja
1 dl pu­na­vii­niä tai vet­tä
1 laa­ke­rin­leh­ti
1 tl ra­kuu­naa
1/2 tl tim­ja­mia
1/2 tl ros­ma­rii­nia
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria

Kuu­tioi si­pu­li ja vii­pa­loi val­ko­si­pu­li. Leik­kaa pork­ka­na pie­nik­si kuu­tioik­si ja pe­ko­ni pa­loik­si.
Kuu­men­na pa­das­sa olii­vi­öl­jy ja li­sää si­pu­li, val­ko­si­pu­li, pe­ko­ni ja pork­ka­na ja kuul­lo­ta, kun­nes si­pu­li on lä­pi­kuul­ta­vaa.
Li­sää hir­ven­jau­he­li­ha ja rus­kis­ta. Li­sää sen jäl­keen jouk­koon to­maat­ti, vii­ni tai ve­si, laa­ke­rin­leh­ti se­kä yr­tit. An­na kie­hah­taa.
Lai­ta kan­si pääl­le ja siir­rä 150-as­tei­seen uu­niin hau­tu­maan 1–2 tun­nik­si. Jos et omis­ta uu­ni­pa­taa, voit myös hau­dut­taa ruo­kaa lie­del­lä kan­nen al­la mie­dol­la läm­möl­lä 1–2 tun­tia. Tar­joa pen­ne- tai ri­ga­to­ni­pas­tan ke­ra.


Aurinkoista vaalipäivää ihmiset! Muistakaa antaa äänenne!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Lapaset ja lehtiä

Kuvan otti seitsemänvuotias kuvausassistenttini. Pitkällisen räpsimisen jälkeen kamerasta löytyi tämä yksi otos, joten sillä mennään.

Terveisiä minisyyslomalta Seinäjoelta! Siihen on kuulunut muun muassa erinäisiä suklaapatukoita (joita äiti edelleen jemmaa kolmekymppisille lapsilleen keittiön kaappiin), kirppistelyä, illallinen Juurella-ravintolassa sekä lempisyysterapiaani eli haravoimista. Se oli musta rentouttavaa puuhaa jo silloin, kun vielä asuin kotona ja oli ns. pakko, ja vielä enemmän nyt, kun sitä tekee vierailevana tähtenä yhtenä päivänä vuodessa. Ulkoilmaa, kauniinvärisiä lehtiä ja konkreettinen lopputulos - ja kaiken kruununa ulkoiluasuni eli R-collectionin oranssi anorakki noin vuodelta 1995.

Niin, ja neulottukin on vähän. Pikkusisko toivoi lapasia ekstrapitkillä varsilla. Väriksi valikoitui tämän syksyn trendiväri tummanpunainen, lankana perinteinen Seitsemän veljestä ja jujuna pintaneule, jonka ohje löytyy täältä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Etsi nainen huivin takaa


Huivien suhteen en tunnu kyllästyvän kahteen asiaan: isoon kokoon (huivin sisään pitää voida tarvittaessa haudata vaikka koko päänsä) ja rinkulamuotoon (on se vaan niin kätevä!). Tässä taannoisen tweed-intoiluni lopputulos, joka syntyi kaksinkertaisella langalla, mustalla Isoveljellä ja valkoisella Novita Luxus Alpacalla.

Silmukoita oli 34, joilla neuloin noin 150 cm:n pätkän patenttineuletta ja ompelin päät kiinni. Langan menekkiä en muista, mutta se oli kokoluokkaa "ihan helvetin monta kerää".


Siinäpä nämä tärkeimmät. Paitsi että kannattaa kuunnella Jukka Ässän levyä, se on hyvä. Vähän kuin uusi Samuli Putro, sellaisella hyvällä tavalla.

Loistoviikkoa ihmiset!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tällä viikolla olen ilahtunut muun muassa...


Alkuperäiskielellä lukemisesta. Luen paljon mutta olen vähän mukavuudenhaluinen: suosin kirjoja, jotka tempaavat helposti mukaansa, enkä juuri koskaan jaksa lukea millään muulla kielellä kuin suomeksi. Kun kaksi kaveria oli lukenut Jeffrey Eugenidesin Middlesexin englanniksi ja kehunut, päätin yrittää – ja innostuin. Lukeminen on oikeastaan ollut mukavalla tavalla verkkaista, ja pikkutarkalle luonteelleni on vain hyvää karaisua, että joka ikistä sanaa ei ymmärrä.


Vertaistuesta. Tampereen ihanin lankakauppa Kerä heitti pop up -keikan Helsinkiin, ja keskiviikkoiltana piipahdin Kiseleffin talossa Kerän bloggaajaillassa. Oli hauskaa ja jännää: lähipiiriini ei kuulu kauheasti bloggaajia, joten oli mukava saada jutella vaikkapa kamerakalustosta, valon vähyydestä talvella ja siitä, paljonko kunkin siippoja pitää painostaa avustamaan valokuvauksessa. Mukaan sain kolme vyyhtiä Debbie Blissin Paloma -lankaa: saa nähdä, mitä tästä ihanuudesta keksisi tehdä. Kiitos vielä järjestäjille ja osallistujille!


Sinnikkäistä leikkokukista. Kolme viikkoa sitten torilta ostetuista neilikanoksista pari sitkeintä on vieläkin hengissä. You go, girls!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Syksyn satoa (muiden keräämänä)

Poikkeuksellisesti ilmaisia omenoita – ystävä sai omppusuhteillaan lahjoituksia yli oman tarpeen.

Eräs kaverini epäili Facebookissa olevansa Suomen ainoa ihminen, joka ostaa kotimaisia omenoita kaupasta 3,49 euron kilohintaan. Lohdullista, etten ole ainoa. Kenelläkään helsinkiläistutullani ei ole pihaa ja omenapuita. Tiedän kyllä, että Facebookissa on olemassa omenapörssejä, jotka yhdistävät omppujen tarjoajia ja tarvitsijoita (ja jotka sinänsä ovat loistava idea). Mutta jos kaipaan vain paria omenaa syötäväksi, en pussikaupalla mehu -tai hillotarpeiksi, tuntuu turhan suurelta vaivalta lähteä etsimään omppuapajia toiselta puolen kaupunkia.

Sama juttu sienestämisen kanssa. Joka syksy sienestäjäystäväni kantaa litrakaupalla sieniä Nuuksiosta ja hehkuu ulkoilmaihmisen onnea. Itse en vain saa aikaiseksi (millä sinne pääsee/ mistä niitä sieniä löytää/ mitä pitää pukea päälle), vaikka silloin harvoin, kun metsään päädyn, hoen mielessäni "miksi en tee tätä useammin". Onneksi suurten ikäluokkien edustajat ovat kolmekymppistä kaupunkilaislusmua reippaampia: siipan vanhemmat toivat kyläillessään suppilovahveroita, joista leivoin tänään sienipannaria. Kiitos vielä!

Lisää pannaritaikinan joukkoon kuullotettuja suppiksia, punasipulia, timjamia ja päälle vähän juustoraastetta.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Pieniä asioita kotoa


Otsikko kertookin jo kaiken: esittelyssä pari sisustusyksityiskohtaa viime viikoilta. Punaisen, länsisaksalaista keramiikkaa olevan ruukun ostin viime Seinäjoen-reissulta SPR:n kirppikseltä parilla eurolla. Tulin katumapäälle saman tien ja olin jo panna ruukun kiertoon, kunnes nostin sen olohuoneen valkoisen PS-kaapin päälle, jossa se näyttikin aika somalta. Sinne jääköön toistaiseksi.


Onnistuin saamaan hengiltä mumman perintökaktuksen (huono lapsenlapsi, huono!), joten sen kaunis valkoinen ruukku tarvitsi uuden asukin. Tämä pikku perheenjäsen oli muistaakseni lajiltaan kumipuu. Mä aina ostan viherkasveja, kyselen nimet ja hoito-ohjeet. Sitten unohdan ne saman tien ja hoidan kaikkia kasvejani ihan samalla tavalla.

Lokoisaa lokakuun ensimmäistä viikkoa, ystävät! (Tähän aikaan vuodesta kiitän aina onneani siitä, etten ole syysmasentuvaa tyyppiä vaan otan vuodenajat aika tyynesti vastaan. Talvi tulee, ja tulkoon vaan.)