maanantai 22. joulukuuta 2014

Pieni iso pulkkailija


Vihdoin tuli lumi Helsinkiinkin, ja Elsa pääsi testaamaan pulkkaansa. Ja sehän oli hauskinta ikinä!

Vähän jännitti etukäteen – aina välillä nimittäin tulee niitä hetkiä, että joku omassa päässä tosi mahtava asia onkin vauvalle ollut vain stressaavaa ja pelottavaa. Muun muassa mun visio koko perheen yhteisistä ihanista saunavuoroista ei mennyt ihan putkeen (vauva sai taloyhtiön saunassa paniikkihepulin).

Joskus ihan terveellistä äidillekin tajuta, että vauva ei ole mikään itsen jatke, joka kiltisti toteuttaa mun päänsisäistä perheidylliäni. Päinvastoin: tuo viikonloppuna yhden vuoden täyttävä tyyppi on mitä vahvimmin oma itsenäinen persoonansa, joka osaa jo varsin tehokkasti ilmaista omaa tahtoaan. Yleensä tähän ilmaukseen liittyy kaukosäädin, puhelin tai itkuhälytin, jonka äiti julmasti riistää pienistä hyppysistä. Sitä raivoamista on yhtä aikaa huvittavaa ja rasittavaa seurata – ja samalla on palan kurkkuun tuovan liikuttavaa, että siitä vuodentakaisesta alle kolmikiloisesta rääpäleestä on kasvanut tuollainen pieni iso tyttö.

Huomenna suuntaamme Tampereelle joulunviettoon. Suunnitelmissa lähinnä suklaata, neulomista ja lukemista. Ihanaa joulua jokaiselle!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kuusesta karahkaan

Jouluoksan idea nyysitty jostain sisustusblogista, en enää muista mistä.

Jouluhätähousuiluni kostautui: minikuusi alkoi pudottaa neulasiaan sitä tahtia, että eilen se oli pakko kiikutaa etuajassa roskiin. Sen tilalle nappasin lennosta – käytännössä biojäteastiantyhjennysreissulla – omasta pihasta pari oksaa ja kiinnitin koristeet niihin. Vähän karumpi versio mutta ihan sievä silti.

Eilen käytiin laulamassa Kauneimpia joululauluja, ja lahjatkin näyttävät valmistuvan ajallaan. Rauha maassa.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulu- ja raskausnostalgiaa


Tänä vuonna joulun odotus on ollut myös palaamista vuoden takaisin loppuraskauden tunnelmiin: kun tuo pikkutyyppi molski vielä mahassa ja itse olin autuaan tietämätön siitä, mitä tuleman piti. Kummallisen haikea olo on iskenyt joululauluja kuunnellessa ja tänään, kun kaivoin esiin viime vuonna ostamani kuusenkoristeet ja virittelin keittiön pöydälle pikkukuusen lasipalloineen ja lintuineen.

Mähän kuulun siihen omituiseen ihmistyyppiin, josta oli ihanaa olla raskaana. Hommassa auttoi toki myös helppo ja melko krempaton raskaus, mutta jotain erityistä siinä kasvavassa mahassa ja vatsanahan läpi tunkevissa muksahduksissa vain oli. Harva se päivä joku onnitteli tulevasta vauvasta – vähän kuin olisi ollut synttärit joka päivä.

Muistan myös, kuinka hormonimyrskyissäni aloin itkeä Akateemisessa kirjakaupassa, jossa kamarikuoro lauloi joululauluja. Tänä vuonna saman reaktion sai aikaan Herttoniemen ala-asteen joulumyyjäisten kuoro. Joudun luultavasti ottamaan rauhoittavia siinä vaiheessa, kun edessä joskus ovat Elsan ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat.


Joulukoristeluissa olen ollut tapani mukaan maltillinen, vaikka aika hc-jouluihminen olenkin. Kuusen lisäksi keittiön hyllykköön on viritelty jouluvalot, amaryllis kasvaa ikkunalaudalla ja kynttilöitä on polteltu. Siinäpä ne. Joululauluja on sitten luukutettu senkin edestä ja pipari,-, torttu- ja glögikausi korkattu aikapäivää sitten. Ja Mad Menin ja Downton Abbeyn ääressä väkerretty jotain pientä pukin konttiin, siksi neulehiljaisuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Mä virittäydyn päivän tunnelmiin aina tämän videoklipin avulla:


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Lounasta vauvan kanssa – lempipaikkani Helsingissä

Tämännäköinen tyyppi mulla on lounasseurana. Tällä kertaa Maritorin molemmat syöttötuolit oli varattu, mutta onnistuu se lounashengailu näinkin.

Yksi äitiyslomani olennaisimpia henkireikiä ovat olleet ravintolalounaat. Seuraa saa toisista äitiyslomalaisista, ja lounastreffit ovat myös kätevä tapa tavata keskustan kulmilla työskenteleviä kavereita.

Äitiysloman aikana hyvän lounaspaikan kriteerit ovat hieman muuttuneet: alkuun haussa oli paikka, jossa oli tilaa vauvan nukkua vaunuissaan ja mielellään suht rauhallinen äänimaisema. Nykyään ykköskriteerinä on riittävä määrä syöttötuoleja. Helppo sisäänpääsy vaunuilla on ehdoton ja vaipanvaihtotila plussaa. Ja mukaan riittävä määrä maissinaksuja, joilla vauvan voi lahjoa tyytyväiseksi lounaan ajaksi.

Tässä (satunnaisessa järjestyksessä) meikäläisen suosikit vauvavieraanvaraisista ja hyvää sapuskaa tarjoavista lounaspaikoista. Lista painottuu logistisista syistä tänne kaupungin itäpuolelle.

Kellohalli, Työpajankatu 2. Iso paikka, joten tilaa on aina, ja lounas on erinomainen. Vanhan teurastamoalueen sisäpihalla on sen verran rauhallista, että vauvan uskaltaisi helposti jättää nukkumaan myös terassille ikkunan taakse itkuhälyttimen kera. Kesällä voi jatkaa viereiseen Jädelinon jätskibaariin.

Sörnäisten Moko, Vilhonvuorenkatu 11. Niin muhkeat ja maukkaat salaatit, että muuta ei juuri ole tullut syötyäkään. Täällä on myös mikro purkkiruuan lämmittämistä varten ja leikkipaikka – iso plussa kohta, kun Elsa pääsee leikkipaikkavaiheeseen.

Maritori, Puusepänkatu 4. Meidän kotinurkilla Herttoniemessä, Marimekon tehtaanmyymälän yhteydessä oleva Marimekon henkilökuntaruokala on Juuri-ravintolan porukan pyörittämä ja auki myös vierailijoille. Keskivertoa parempaa linjastoruokaa keskivertoa tyylikkäämmässä miljöössä Marimekon astioista. Ja kannattaahan ne tehtaanmyymälän tarjouksetkin tsekata.

Armas, Kluuvin kauppakeskus, Aleksanterinkatu 9. Pikkuisen piilossa Kluuvi-kauppakeskuksen kellarissa oleva Armas on riittävän tilava vaunuille, mikä keskustassa ei aina ole itsestäänselvyys. Kalat savustetaan itse, tarjolla on lähikebabia ja leipä on i-ha-naa. Täällä on joskus tullut otettua myös lasillinen kuohuvaa lounaan kanssa.

(Kallion Sandro, Kolmas linja 17. Ehkä suosikkiruokapaikkani Helsingissä, mutta tätä en oikein rohkene suositella, koska tungos on yleensä aikamoinen. Toisaalta henkilökunta kyllä yrittää aina järjestää pöydän ja vauvankin kanssa tuntee itsensä hyvin tervetulleeksi. Erityisesti perjantain Marrakech Madness -buffa on huikea.)

+ Kunniamaininta kaikille etnisille ruokapaikoille – niissä palvelu on ollut järjestään ystävällistä ja vauvavieraat otettu hyvin vastaan. Esimerkiksi nepalilaisissa on tullut käytyä päivänä monena, ja missään ei Elsalle ole lirkuteltu yhtä paljon. Äidin sydäntä lämmittää!

Löytyykö muita pääkaupunkiseutulaisia vauvalounastelijoita? Mitkä ovat teidän suosikkinne?

tiistai 25. marraskuuta 2014

Makkarin nurkkaus ja bye bye pinnasänky


Eräs vauvaelämän vaihe päättyi pari kuukautta sitten, kun Elsa siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Sekä vauvan että uniongelmaisen äidin unet paranivat, ja nykyään meillä nukutaan yleensä noin klo 20-06 yhtä soittoa ilman yöllisiä kähinöitä. Hurraa! (Niin, nykyään sitä tosiaan osaa pitää ihan normaalina olotilana, että herätys on kuudelta...)

Samalla makkarin sisustus palautui alkuperäiseen olomuotoonsa ja vaaterekki nostettiin nurkkaan pinnasängyn tilalle. Haikeaa, mutta samalla mukavaa, että voi taas sisustaa vähän pitkäjänteisemmin. Ostin Granitista vielä tummansinisen juuttimaton nurkkausta täydentämään. Hayn pikkupöytä siirtyi kesäksi parvekkeelta sisälle, ja sen pyöreä muoto mätsääkin hyvin maton ja Companibili-yöpöydän kanssa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kiitos Sikke sämpylöistä

Kuvassa menossa päivän toinen aamiainen. Kun vauva herää kuuden ja seiskan välillä, niitä ehtii ennen lounasta helposti vetää kaksi.

Pakko hehkuttaa parasta reseptibongaustani aikoihin: Sikke Sumarin aamiaissämpylät, joiden ohjeen löydät täältä. Parasta reseptissä on se, että siitä jää pois mun inhokkiosa leipomisesta eli veden lämmittäminen kädenlämpöiseksi (MITEN SEN VOI TIETÄÄ?? Lisäksi mulla on huono ääreisverenkierto, ja jos tottelen omaa kylmää näppituntumaani, pieleen menee varmasti.)

Mä tein taikinan vauvan aamupäikkäreiden aikaan ja paistoin iltapäikkäreillä. Lopputuloksena ihanan rapsakkakuorisia mutta sisältä pehmoisia leipäsiä. Mums.

torstai 13. marraskuuta 2014

Tavissukat parketin syötäviksi

Okrankeltainen on kaikkien aikojen lempivärejäni, ja toimi kivasti harmaan parina.

Mä aina ihailen blogeissa upeita kirjoneule- tai palmikkovillasukkia, esimerkiksi tällaisia tai tällaisia. Mutta kun alan neuloa itselleni sukkia, kohtaan arjen realiteetit: yleensä tarvitsen mahdollisimman ohuita ja napakasti istuvia sukkia, joissa on lyhyehköt, tiiviit varret – toisin sanoen sellaisia, jotka mahtuvat talvella kenkien sisään ja pillifarkkujen lahkeiden alle.

Eli hyvästi vaan, kirjoneuleet ja kohokuviot, meikä neuloo ihan tavallista raitasukkaa Novitan Nallesta vyötteen ohjeella. Teräosiosta tein vielä pari silmukkaa kapeammat kuin ohjeessa, jotta sukat istuvat mahdollisimman tiiviisti.

Sitä paitsi jostain syystä meidän asunnon parketti kuluttaa sukkien pohjat rei'ille ennätystahtia, joten siksikään en jaksa panna villasukkiin kauheasti paukkuja. Onko kellään muulla samaa ongelmaa?

lauantai 8. marraskuuta 2014

(Kerrankin onnistunut) raitapipo

Pikkusiskolle kiitos kuvausavusta!

Olen ollut aina huono neulomaan pipoja, koska jostain syystä (=sukuperintönä kulkevan ison pääni takia) ne ovat harvoin onnistuneet erityisen hyvin. Siispä oli hauskaa, kun piposta tuli kerrankin käyttökelpoinen: tämä on lämmittänyt päätä jo monena syystalven kalseana päivänä.

Langoiksi käytin vauvaneuleista jääneitä, noin kolmosen puikoilla neulottavia lankoja (Drops Baby Merino ja Dalegarn Baby Ull). Raidat syntyivät yksinkertaisesti niin, että neuloin kullakin värillä niin kauan kuin jämäkerää riitti.

Malliin otin inspiraatiota Kerällä-kirjan Syvänsinisestä piposta (ohje nro 42) mutta muokkasin mittoja ja silmukkamääriä pikkuisen uusiksi: mun pipossani silmukoita oli 120 ja aloitin kavennukset jo, kun kappaleen korkeus oli noin 21 cm. Päälle tein vielä tupsun.

Täällä on vietetty varsin rentouttavaa vauvatonta viikonloppua, sillä mies lähti Elsan kanssa eilen mummilaan. Tähän mennessä olen ehtinyt suorittaa omaa aikaani muun muassa käymällä kirppiksillä, myyjäisissä ja ostoksilla, syömällä kolmen ruokalajin illallisen ja sushilounaan, juomalla cocktaileja ja teetä (ei yhtä aikaa), neulomalla, kuuntelemalla joululauluja, lukemalla sisustus- ja vauvalehtiä sekä pesemällä pyykkiä. Kohta vielä elokuviin.

Oi autuutta! Mutta pikkuisen on jo sitä yhtä pirpanaakin ikävä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Artekin 401 eli olohuoneen uusin asukas


Kuinka usein sitä oikeastaan tapahtuu, että joku tarjoaa sinulle design-huonekalua? Siipan vanhemmilla oli isovanhempien peruina kaksi Artekin 401-nojatuolia, jotka eivät heidän kotiinsa aivan istuneet. Viime viikonloppuna he ystävällisesti roudasivat toisen tuoleista tänne meille, ja se solahti olohuoneen sisustukseen hienosti. Toinenkin tuoli seurannee perässä.

Hullua ajatella, että tuo tuoli on suunniteltu vuonna 1933, ja vuonna 2014 se näyttää edelleen aivan modernilta. Go Alvar!


Muuten mua jotenkin riivaa tuo olohuoneen sisustus. Siitä on vaikea saada harmonista, kun isokokoinen tv ja pakolliset kaiuttimet dominoivat tilaa. Ilman telkkaria en kuitenkaan osaisi elää, vaikka en sitä edes päivittäin avaa, ja siippa puolestaan tahtoo katsoa Valioliigansa kunnon koossa. Bambula-blogissa oli juuri tuskailtu samaa asiaa: ehkäpä varastan sieltä esimerkiksi tuon viherkasvi-idean. Tv-tason päälle tehtävät asetelmat taas ovat yhden kymmenkuisen vandaalin takia toistaiseksi mahdottomuus.

Huomasin muuten, että meidän sohvapöytäkirjallisuus kuvastaa tällä hetkellä kotimme asukkaita aika osuvasti. On mun sisustuslehteä ja kässäkirjaa, siipan Monoclea ja talousopusta ja sen samaisen vandaalin Hei hikkori tikkori (jonka – kuten muutaman muunkin vauvakirjan – osaisin jo lausua ulkoa vaikka unissani.)


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Päikkäreiden mittainen kookos-puolukkapiirakka


Äitiysvapaalla luksusta on esimerkiksi se, että voi käyttää lapsen aamupäikkäriajan kookos-puolukkapiirakan leipomiseen, pakata sitten lapsen ja piirakan vaunuihin ja lähteä lounaalle toisten lomalaisten kanssa (käytän meissä tästä termiä lomalainen, vaikka moni on sitä mieltä, että ei tämä vauvanhoito mitään lomaa ole. Minusta joskus on, mutta aika usein toki ei.)

Ohje on Kotivinkistä ja löytyy täältä. Testipalan perusteella maku on kohdallaan, mutta kannattaa leipoa piirakka mieluummin pellille kuin ohjeessa vaihtoehdoksi annettuun vuokaan: hieman raa'aksi nimittäin jäi vuoassa, vaikka pidin uunissa vartin ohjetta pidempään.

Onneksi mä rakastan myös taikinaa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Joku roti kirppishamsterillekin

Viime aikoina olen miettinyt omaa kirppiskuluttamistani. Roosa Murto kirjoitti Hesariin hyvän kolumnin siitä, miten nykyään tavaraa ei arvosteta vaan siitä puhutaan kuin liasta. Tässä valossa Siivouspäivät, katukirppikset ja muut sinänsä positiiviset kierrätystapahtumat ovat myös tekosyitä hamstrata lisää roinaa, joka kohta päätyy Ikea-kassiin komeron nurkkaan odottamaan kirppikselle pääsyä ja seuraava puhdistautumiskierrosta. Tunnistin itseni. Ei hyvä.

Keskeneräinen-blogissa Ilona puolestaan tekee kotonaan karsimis- ja järjestelyprojektia ja ottaa riisutusta vaatekaapistaan kuvia, jotka saavat mut kateudesta vihreäksi. Tuohon kun pystyisi.

Itse olen jo vuosia pystynyt kaupassa vastustamaan satunnaisia heräteostoksia ja ostamaan lähinnä tarpeeseen. Kirppiksillä olen kuitenkin antanut itselleni vapaat kädet, ja siksi sieltä kulkeutuu kotiin myös paljon turhaa. Ostan sellaisia vaatteita, joista jo ostamishetkellä tiedän, että todennäköisesti en niitä käytä (mutta jos kuitenkin...) tai sellaisia sisustusesineitä, joille en keksi kotoa sopivaa paikkaa (ehkä vielä joskus...). Ja kun näen ne kaapissa lojumassa, tunnen vain pientä kalvavaa ärsytystä.

Vauvaelämä tietysti lisää hamstrauksen määrää entisestään. Vauvanvaatteita on helppo haalia kirppikseltä, koska ne ovat halpoja ja vähän tilaa vieviä – mutta ei niitä oikeasti määräänsä enempää tarvitse, ja kohta nekin muuttuvat vain Ikea-kassin täytteeksi.

Tässä siis mun lupaukseni: Kirppisten kiertämistä en lopeta, koska saan löytöjen tekemisestä myös paljon iloa. Sen sijaan yritän tehdä itselleni pitkän aikavälin ostoslistoja. Eli mietin, mitä ei-niin-akuuttia kotiin tai vaatekaappiini oikeasti kaipaan, ja yritän pikku hiljaa löytää niitä käytettyinä.


Näitä hyödyllisiä löytöjä olen sitä paitsi aikaisemminkin tehnyt menestyksellisesti, vaikkakaan en näin suunnitellusti. Meiltä on esimerkiksi puuttunut tukeva "perusmaljakko" leikkokukille. Siihen tarpeeseen löytyi Kierrätyskeskuksesta keväällä tämä Sarpanevan Rubus-vaasi, joka nyt on jatkuvassa käytössä. (Pakko myös samalla hehkuttaa Pirkan Reilun kaupan -neilikoita: kestävät ikuisuuden!)

Olen myös kaivannut keittiöön kakkulautasia sekä kauniita tarjoiluvälineitä vanhojen muovisten tilalle. Kesällä löytyi Tampereen Pelastusarmeijalta jämäkkä mutta nätti teräskauha ja viime Seinäjoen-reissulta SPR:ltä Rörstrandin sirot kakkulautaset.


Jatkossa aion pitää silmäni auki esimerkiksi Sarviksen mustien Majuri-henkarien varalta. Niitä on eteisen naulakossa kuusi Kätkö vintagesta ostettua, mutta pari lisää ei olisi pahitteeksi.

Ja niille "jos sittenkin" -ostoksille sanon parhaani mukaan ei kiitos.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Vauvan kauluri lisukkeilla

Kaulurin idea täältä, junasukkien ohje täältä ja kypärämyssyn täältä. Lapaset tein omasta päästäni.

Päätin neuloa Elsalle kaulurin – viime talvena moiselle ei vielä ollut tarvetta, mutta nyt vaunuissa pötköttelevä vauva on vaihtunut pikku ihmiseksi, joka kurkistelee rattaista kaula pitkällä. Omasta lapsuudestani muistan, että kauluri oli natiaisille kaulahuivia kätevämpi lämmitin.

Ohjeen mukailin tällaisesta hyvin helposta versiosta, joka nopealla Google-haulla sattui vastaan. Ensin neuloin 2 o 2 n -joustetta kaulusosan verran. Sitten jaoin silmukat kahtia ja neuloin "läppäosat" ainaoikeaa. Lisäsin vielä kummankin läpän reunoissa 2x1 s joka toinen kerros. Aivan hyvin toimii, vaikka ehkä vielä parempi olisi sellainen kauluri, jossa lämmikettä tulisi vähän myös olkapäiden puolelle.

Lankana mulla oli malvanvärinen (onko se oikea sana?) Drops Baby Merino. Ja koska sitä jäi sopivasti yli, tein Elsalle myös mätsäävän kypärämyssyn, lapaset ja junasukat.

Ja josko sitä vaihteeksi neuloisi jotain muuta kuin näitä vauvajuttuja...?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Arkiruokaa vauvalle ja vanhemmille?

Makaronilaatikko, tuo ruokaelämyksistä esteettisin! Mutta ysikuinen tykkää kovasti.

Oletan, että monet vanhemmat odottavat innolla sitä aikaa, kun vauva alkaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe. Minä odotan sitä pikkuisen kauhuissani: se nimittäin tarkoittaa sitä, että pitää alkaa laittaa ruokaa.

Don't get me wrong, tykkään kyllä kokkailusta (löytyyhän tästäkin blogista tunniste "ruoka ja juoma"), mutta ruuanlaitto on mulle enemmänkin sellainen silloin tällöin harrasteltava kiva juttu kuin jokapäiväinen arkirutiini. Iltaisin meillä on useimmiten syöty salaatti/leipä/kananmuna -tyyppistä iltapalaa eikä varsinaista lämmintä ruokaa, jota kehtaisi lapsellekin tarjota.

Kaiken lisäksi Elsa päätti jokin aika sitten totaalikieltäytyä lusikalla syömisestä, ja viime aikoina meillä on enimmäkseen sormiruokailtu. Eli tässä on nyt sitten keitelty perunaa ja tehty maidotonta ja suolatonta makaronilaatikkoa, jota pikkutyyppi on muussannut suunsa lisäksi paidalleen, naamalleen, lattialle ja syöttötuoliin. Ihan liikuttavaa puuhaa, mutta tämä äiti kaipaisi kipeästi uusia ideoita siitä, millaista ruokaa voisi kokata samalla vaivalla sekä vauvalle että aikuisille (ja tällä hetkellä etenkin sellaista ruokaa, jonka Elsa voi lapioida suuhunsa sormin – sosekeitto ei ole vaihtoehto).

Mitkä ovat teidän lapsellisten suosikkiruokia, jotka maistuvat koko perheelle?

lauantai 27. syyskuuta 2014

Täydellisen vauvalelun anatomia



Vuoden viimeinen ystävävauva tupsahti maailmaan tällä viikolla, tervetuloa! Tiedän olevani superonnekas siitä, että saan jakaa tämän elämänvaiheen (ja äitiysloman pitkät lounaat/väsyneet valitusvirret) niin monen läheisen kanssa.

Pikkuiselle tytölle päätin Elsalta oppimani perusteella yrittää tehdä Täydellisen Vauvalelun, ja tällainen helistin syntyi. Olen oppinut, että vauvalelun on ...
a) hyvä olla pehmoinen, koska ensin ne holtittomat tyypit paukuttavat sitä päähänsä
b) päästettävä ääntä, minkä takia helistimen sisään tuli riisinjyvillä täytetty Kinder-munan muovikotelo
c) oltava värikäs, mikä hoitui jälleen lankakorin jämäkerillä
d) siinä on ehdottomasti oltava PESULAPPU, sillä oli lelu kuin lelu, pesulappu on vauvan mielestä sen kiehtovin osuus. Siispä irrotin muutamasta vanhasta vaatteestani pesulapun, joita hän saa näprätä.


Sen kummempaa ohjetta en osaa antaa, virkkasin vain kiinteillä silmukoilla tuosta isosta päästä alkaen ja leventelin ja kaventelin fiilispohjalta. Lopuksi vanua täytteeksi ja pesulaput suuaukkoon kiinni ompelulangalla tiukoilla pikku pistoilla moneen kertaan, jotta lelua ei saa pikkusormin ja -hampain rikki.

Koekäyttäjä vaikutti ainakin antavan hyväksyntänsä.






tiistai 23. syyskuuta 2014

Harmaa huppusankari


Kirjavan raitavillatakin vastapainoksi Elsalle valmistui nyt simppeli harmaa versio. Malli on kevään Novita-lehdestä (jossa oli muuten tosi paljon muitakin kivoja ohjeita!), langaksi vain vaihdoin omasta harmaasta puuvillaneuleestani yli jääneen Schachenmayr Cotton Timen ja fiksasin silmukkamäärät uusiksi.

(Vaikka tietysti tässä kävi niin, että arvioin lankojen riittävyyden väärin, ja jouduin kuitenkin ostamaan pari kerää lisää. Samaa värjäyserää ei lankakaupasta enää löytynyt, ja nyt hupun ja paitaosan vaihtumiskohdassa on pieni sävyero, jota kukaan muu tuskin huomaa mutta joka mua riivaa.)

Mallista tykkäsin kovasti, oli hauskaa vaihteeksi neuloa ihan vain ainaoikeaa. Ja huput näyttää noilla pikkuisilla söpöiltä.


Meidän pikkuinen on viime aikoina oppinut konttaamaan ja nousemaan istumaan, ja niitä taitoja harjoiteltiin myös viime yönä pinnasängyssä parin tunnin verran. Huokaus. Äiti on tainnut tänään ansaita pullon cokis zeroa.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Peukkulapaset en gång till


Vielä ei olla ehditty siihen vaiheeseen, kun lapsi alkaa hukata lapasiaan – äiti hukkaa ne ihan itse. Uusien vaaleankeltaisten lapasten toinen pari lähti omille teilleen saman tien, ja edessä oli yksinäisen lapasen dilemma: odottaako, että toinen vielä jostain mystisesti ilmaantuu, vai neuloako saman tien kadonneen tilalle uusi.


Päätin vielä odottaa ja neuloin sen sijaan kokonaan uuden parin. Lankana oli Novitan Nalle, josta oli ilmestynyt kiva okrankeltainen väri, ja pintaneuleena vanha lapassuosikkini, jossa neulotaan joka toinen kerros oikein, joka toinen kerros 1 o 1 n. Silmukoita mulla oli 32.


Kuten kuvista näkyy, a) keinuminen on meillä lempipuuhaa ja b) Elsa on varsin ennakkoluuloton kuosien ja värien yhdistelijä.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Polaroid-alttari ja kurkistus eteiseen

Kuvassa näkyy myös siipalta synttärilahjaksi saamani Rains-merkkinen sadetakki, lähiöäidin syksyisiä vaunulenkkejä piristämään. (Väri ei ole tosielämässä ihan noin silmiä särkevä.)

Aniharvoin enää tulee teetettyä paperisia valokuvia. Taannoin mua alkoi harmittaa, että meillä ei ole Elsasta käytännössä lainkaan kuvia esillä. Valikoin siis ikimuistoisimpia otoksia tältä kahdeksan kuukauden ajalta, käsittelin ne Rollipissa polaroidien näköisiksi, tilasin kuvat netissä Ifolorilta (oi miten helppoa!) ja tein niistä asetelman eteiseen vessan oveen. Siippa nimesi sen saman tien Elsan alttariksi. Olkoon sitten niin.

Eteisestä en ole tainnut täällä blogissa aiemmin kuvia esitelläkään. Se on tuollainen vähän hämärä ja epäkäytännöllinen käytävä, mutta on sitä toki silti yritetty sisustaa. Naulakko on edellisten asukkaiden jäljiltä ja varmaan aika lailla alkuperäiskalustoa: pyysimme jättämään sen paikalleen, koska se on kaunis ja just oikean kokoinen tilaan.

Naulakkoseinällä on lattianrajassa tuollainen ärsyttävä laatikko, jonka sisällä ilmeisesti menee putkia. Sen yläpuolelle teimme kenkähyllyn sahaamalla mittaan (tai siis en minä mitään sahannut) kaksi Ikean hyllyä. Matto on Formen, viime syksyn Design Marketista ostettu, ja One Nordicin Levels S -lamppu on tilattu Finnish Design Shopista.

Sitä en tiedä, miten tähän yhtälöön saadaan mahdutettua vielä lapsen kengät sitten kun hän alkaa sellaisia käyttää...

lauantai 6. syyskuuta 2014

Nyt voi peukuttaa

Elsan lempiasento vaunuissa on pitää maailmanomistajan elkein aisoista kiinni. Äitiyspakkauksen makuupussin käyttöikä piteni, kun tein siihen ompelukoneen napinläpitoiminnolla aukot valjaille.

Neulojan lapsen elämässä on kaikenlaisia etappeja. Esimerkiksi se, kun äiti eräänä alkusyksyn päivänä havahtuu siihen, että lapsi on oppinut pinsettiotteen ja tarvitsee peukalolliset lapaset. Tikkusin lapaset omalla luottolapaskaavallani mutta minikoossa, ja näissä ei onneksi montaa päivää mennyt. Pikkuvauvan peukalottomat tumput lähtevät kiertoon serkkupojalle.

Lankakaupassa muhun iski jokin omituinen hulluus ja päädyin ostamaan vaaleankeltaista lankaa, vaikka yleensä vauvavärejä vierastankin. Neuloin keltaisesta Elsalle ensin kypärämyssynkin, mutta siitä tuli aivan liian iso. Saa jäädä odottamaan talvea, tätä tai jotain tulevaa. Lapasten lankana oli Dalegarn Baby Ull, ja silmukoita kahdeksankuisen vauvan lapasiin tuli yhteensä 44 2½:n puikoilla.

Eivätkä äidiltä työt tähän lopu: tyyppi oli ehtinyt kasvaa ulos myös viime talven junasukistaan.

(Kuvat ovat tällä kertaa kännykkäräpsyjä, terkkuja vaan lepolomalta Seinäjoelta!)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Räpsyjä arjesta

Tänään alkoi Arki isolla A:lla. Miehen kymmenen viikon loma päättyi, ja Elsa ja minä palasimme takaisin normi-äitiysloman rytmiin. Vaikka oikeastaan mulla ei ole mitään näitä tuttuja rutiineja vastaan, päinvastoin: tykkään siitä, kun päivissä on jokin toistuva kaava – jo ihan vain siksikin, että siitä on taas sitten hauska poiketa.

Tässä pari räpsyä, jotka summaa meidän arjen. Nimittäin...


Ruoka. Tämän hankkimiseen sekä itselle että vauvalle menee eniten aikaa, ja syöminen myös rytmittää päiviä nyt, kun pikkutyyppikin vetelee viisi ateriaa päivässä. Eniten Elsa rakastaa sormiruualla sotkemista, ja tänään hänelle tarjoiltiin alkupalaksi parsakaalia. Äiti taas yhdistää mieluiten ruuan ja sosiaalisuuden. Tänään kokkailin salaattia lounasvieraille – olen siitä onnellisessa asemassa, että myös siskoni ja kaksi läheistä ystävääni ovat parhaillaan äitiyslomalla, eli seurasta ei tule pulaa.


Pyykinpesu ja muu kodinhoito. Vauvan viisi ateriaa päivässä tietävät myös hi-tos-ti pyykkiä ja lattian/pöydän/syöttötuolin/pienten tahmatassujen putsaamista. Onneksi meillä on tuo yksi ylimääräinen huone, josta joskus kuvittelin sisustavani työ- ja vierashuoneen. Sen sijaan siitä tuli pyykkitelineiden koti.


Ulkoilu. Elsa on luonteeltaan aika kärsimätön menijä. Liikaa ei parane kotona nyhjätä, tai tyyppi muuttuu kärttyisäksi – kyläluutana hän yleensä viihtyy hyvin, ja uusinta lempipuuhaa on keinuminen. Vaunulenkkejä ja kaupassa tai puistossa piipahduksia tulee siis tehtyä monta päivittäin. Syksyn ohjelmassa on myös muskaria ja vauvajumppaa, äksöniä päiviin nekin.


Lepo. Tuo kärsimätön menijä onneksi myös nukkuu kolmet tunnin-parin päikkärit päivässä. Silloin allekirjoittanut vetäytyy sohvalle, ottaa kutimet, avaa Facebookin ja viettää sitä kuuluisaa Äidin Omaa Aikaa.

Hei vaan arki, tervetuloa takaisin! Lupaan yrittää petrata vähän postaustahdinkin kanssa.

torstai 21. elokuuta 2014

Vauvoille neulomisesta + neuletakki talveksi

"Meitsi on kohta jo kahdeksan kuukautta ja istun tässä ihan muina naisina."

Vauvoille on hauska neuloa siksi, että pienet tekeleet valmistuvat nopeasti. Mutta niinpä ne myös jäävät pieneksi nopeasti – haikeana pesin ja pakkasin pois viime kesänä neulomani harmaan puuvillatakin. Vaikka jossain vaiheessa epäilin sen käyttökelpoisuutta, se oli ahkerasti Elsan päällä koko kevään ja kesän.

Seuraava versio valmistui parahiksi eilen. Tässä oli lankana Kerä-lankakaupan Jonnalta lahjaksi saamani tummanvihreä Isager Alpaca 2, jota täydensin jämälankaraidoilla. Ja pikkuisen söpösteltiinkin sydämenmuotoisilla napeilla. Malli on ihan peruskauraa joustinneuleresoreineen, joten sen tarkempaa ohjetta en ala tähän kirjata.

Tosin heti tämän villatakin aloitettuani tajusin, että oikeastaan Elsa tarvisi eniten sellaista yksinkertaista luottovaatetta kuin musta tai harmaa neuletakki. Meidän vauvanvaatteemme ovat enimmäkseen kirkkaita ja kirjavia, joten niiden kaveriksi sopisi parhaiten yksivärinen neule. Seuraavaksi valmistumassa onkin sitten harmaa puuvillaneule, ja päässä muhii ajatus tehdä vauvaversio omasta luottoneuleestani, lähes päivittäin käytössä olevasta mustasta merinovillaisesta Filippa K:n neuletakista.


Vauvaneuleissa on myös se hyvä puoli, että pieni malli löytyy omasta takaa. Tosin kuvaushommissa saa olla aika nopea: edellisen otoksen jälkeen tilanne nimittäin oli aika pian tämä:


maanantai 11. elokuuta 2014

Lomalaiset sanoo morjens!

Meri veti Elsan ensin aika vakavaksi. Sitten alkoi hymyilyttää, kun pääsi uittamaan varpaita vedessä.

Terkkuja blogitauolta nimeltä kesäloma! Tai siis itsehän vellon edelleen tässä äitiysvapaan rajattomalta tuntuvassa vapaudessa, mutta miehellä on kesälomaa ja isyysvapaata yhteensä kymmenen viikkoa. Heinäkuun lopussa pakkasimme kamppeemme ja matkasimme (jälleen) Tanskaan, tällä kertaa pohjoisrannikolle Vejby-nimiseen kylään, josta (jälleen) vuokrasimme ihanan design-talon Airbnb:n kautta. Kaunista seutua, hiekkarannatja rantabulevarditkin ihan kuin etelästä.

Lisäksi on tehty kaikkea pientä. Käyty Ihana-kahvilassa, kävelyllä Kivinokassa, lounastettu Harjun Dönerissä, saunottu Kulttuurisaunassa. Kirppistelty ja mökkeilty. Käyty Flow'ssa palauttamassa mieleen, miltä tuntuu sihauttaa auki ensimmäinen festarisiideri parin vuoden tauon jälkeen (vastaus: ihanalta). Koska loma on niin pitkä, sitä ei tarvitse suorittaa, ja paljon on ihan vain muhittu täällä Herttoniemessäkin omalla parvekkeella ja takapihalla.

Elsa on kasvanut hurjasti, oppinut jokeltamaan bappapappappaa ja nousemaan konttausasentoon, josta niiiin kauheasti haluaisi jo päästä eteenpäin. Ihan pieni ja silti niin iso.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Serkkupojan pöllö


Muistaako joku, milloin pöllöistä tuli muodikkaita? Tai ainakin musta tuntuu siltä, että viime vuosina pöllöhahmoja on putkahdellut esiin siellä täällä printteinä, leluina ja maskotteina. Ja mikäs siinä, pöllöhän on symppiksen näköinen eläin – siispä itsekin päätin ratsastaa pöllöaallolla, kun mietin lahjaa Elsan tulevalle serkkupojalle. Hän saapui maailmaan torstaiaamuna, joten nyt pari kuukautta sitten valmistunut projekti pääsee vihdoin esille täälläkin.

Halusin tehdä pöllöstä vauvalle tavallista pehmolelua kiinnostavamman, joten lisäsin täytteeseen kulkuksen ja täytin pöllön siivet rapisevilla karkkipapereilla (mistä muuten saa erinomaisen syyn ostaa kotiin pussillisen Fazerin parhaita...). Projekti syntyi kokonaan lankalaatikon jämillä, ja pääväriksi riitti samaa harmaata, josta olen jo tehnyt itselleni huivin ja Elsalle villatakin.


Neulottu pöllöpehmolelu vauvalle


Tarvitset: Noin 3,5:n puikoilla neulottavia puuvillalankoja. Yksi pääväri (esim. harmaa) ja muutama muu väri raidoitukseen. Nokkaan ja jalkoihin hieman keltaista, silmiin mustaa ja valkoista. Puikot ja sukkapuikot sekä virkkuukoukku.


Luo 68 s sukkapuikoille, jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo harmaalla suljettuna neuleena sileää 6 cm. Tee sitten raidoitus haluamillasi väreillä. Kun korkeus on 14 cm, neulo vielä kolme kerrosta harmaalla. Jaa sen jälkeen silmukat kahtia: 1. ja 2. puikon silmukat yhteen ja 3. ja 4. puikon silmukat yhteen. Kerrosten vaihtumiskohta jää näin pöllön kainaloon.

Etuosa: Neulo sileää neuletta tasona 10 cm. Neulo sitten korvat: neulo 11 s, päättele keskimmäiset 12 ja neulo 11 s. Jatka neulomista reunasilmukoilla ja päätä aina sisäreunassa 1 s kerroksen alussa kunnes jäljellä on 4 s. Päätä loput silmukat kerralla. Neulo toinen korva vastaavasti.
Takaosa: Neulo kuten etuosakin.
Siivet ja jalat: Luo siipiä varten 18 s ja jaa sukkapuikoille. Neulo sileää, kunnes korkeus on noin 5 cm ja aloita kavennukset: neulo 1. ja 3. puikon alussa 2 s takareunasta oikein yhteen ja 2. ja 4. puikon lopussa 2 s oikein yhteen. Kun jäljellä on 4 s, vedä lanka silmukoiden läpi. Neulo näin kaksi siipeä. Neulo jalat vastaavasti keltaisella langalla mutta 16 silmukalla ja aloita kavennukset, kun korkeus on noin 4 cm.
Viimeistely: Täytä siivet rapisevilla karkkipapereilla. Ompele tai virkkaa etu- ja takakappale yläosasta nurjalta yhteen ja kiinnitä samalla siivet sivusaumoihin. Täytä jalat vanulla ja ompele tai virkkaa ne kiinni vartalon alareunoihin, jätä jalkojen väliin aukko täyttämistä varten. Täytä pöllö vanulla ja laita samalla sisään kulkunen. Ompele täyttöaukko kiinni.
Virkkaa silmiä varten kaksi isompaa valkoista ja kaksi pienempää mustaa ympyrää sekä keltaisella kolmio nokkaa varten. Ompele ompelulangalla pienin pistoin ensin mustat ympyrät valkoisiin ja sen jälkeen silmät ja nokka kiinni pöllön päähän.


Pöllö uuden omistajansa kainalossa. Miten ne onkaan niin pieniä!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kaaoksesta hallintaan

Paperikassi on mukavan jämäkkä ja käsittääkseni myös pestävä. Näitä voisin hankkia pari lisää vaikka lelujen säilytykseen.

Ensimmäisiin viikkoihin vauvan kanssa liittyy suuri mysteeri: vaikka minityyppi nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, silti itsellä on sellainen olo, että ei ehdi tehdä mitään. Ruuanlaitto tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, hyvä kun suihkuun pääsee. Aika monista asioista huomaa myös tinkivänsä, ja yhtäkkiä varpaankynsien lakkaaminen tai irtoteen hauduttelu ei enää tunnukaan niin olennaiselta puuhalta. Myös siisteyskäsitys muuttuu – ainakin meillä vaunukoppa, harsot ja lelut saivat olla just siinä, mistä ne kätevimmin sai käyttöön, esteettisestä vaikutelmasta viis.

Jokunen viikko sitten havahduin siihen, että eihän näin tarvitsisi enää olla. Nykyään arki vauvan kanssa on jo sen verran lunkia, että siisteydelle ja säilytysratkaisuillekin voi uhrata jonkin ajatuksen. Tähän asti parvekevaunujen makuupussi ja Elsan ulkovaatteet olivat lojuneet päivisin olkkarin matolla, mutta Nudgesta löysin paperipussin, johon ne voi sulloa piiloon.

Parhaita saamiani äitiysvinkkejä muuten oli tehdä ennen vauvan syntymää pakkaseen ruokaa noiden alun kaaosviikkojen varalle. Jos taas olet menossa katsomaan tuoretta vauvaa, vie ihmeessä mukanasi ruokaa (ja siis ihan oikeaa ruokaa – tässä vaiheessa muiden tekemä makaronilaatikko on mitä suurinta luksusta.)

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Harmaa puolipatenttipaita (tahi -mekko)



Yksiä suosikkivaatekappaleitani ovat ylisuuret neuleet, jotka leggingsien tai paksujen sukkisten kanssa toimivat ikään kuin mekkona. Minulla on joitain luottoneuleita, jotka on ostettu kirppikseltä XL-kokojen rekistä, ja nyt päätin kokeilla luoda ne uudelleen. Olin haaveillut harmaasta patenttineuleesta tämän Samujin villapaidan inspiroimana, joten värin ja tyylin nappasin sieltä, mitat puolestaan yhdistelin parista eri lempineuleestani.

Ja hyvä tuli, just sellainen kuin suunnittelin! Ainoastaan langasta jouduin vähän tinkimään: tajusin vasta nyt, että puuvillalankaa ei saa meleerattuna "collegeharmaana", se vaatii ilmeisesti sekoitelangan. Tasaisella tummanharmaalla mentiin siis. Neule on puolipatenttia, tarkoituksella pikkuisen liian isoilla puikoilla, jotta pinnasta tulee sopivasti löysä.

Hupsistarallaa-blogin Norsis kirjoitti hiljattain siitä, että vaikka on kuinka kokenut neuloja, silti sählää välillä ihan yksinkertaisissakin asioissa. No, mun toistuvin ongelma on se, etten osaa edelleenkään, kymmenien ja taas kymmenien villapaitojen jälkeen, ollenkaan arvioida lankojen menekkiä. Tätäkin jäi yli monta kerää – voipi olla, että Elsa saa vielä oman harmaan neuleensa.

Ja tässä vielä ohje:


Harmaa jättineule puolipatentilla


Lanka: Schachenmayr Cotton Time, väri tummanharmaa 98, menekki noin 800 g.
Puikot: 4 ja 5
Koko on sopiva noin S–M-kokoiselle naiselle

Takakappale: Luo 106 s ja neulo 2 cm 1o 1n -joustinneuletta kapeammilla puikoilla. Vaihda sitten paksumpiin puikkoihin ja aloita puolipatentti (ohjeen puolipatenttiin löydät esim. täältä). Kun olet neulonut noin 10 cm aloita kavennukset: kavenna 1 s molemmissa reunoissa 3 cm:n välein yhteensä 7 kertaa = 92 s. Kun kappaleen korkeus on noin 35 cm, lisää molemmissa reunoissa 1 s 3 cm:n välein yhteensä 3 kertaa = 98 s. Kun korkeus on noin 52 cm, tee kädentien kavennukset: päättele kummassakin reunassa aina kerroksen alussa 2x2 s ja sitten vielä 7x1 s. Kun kädentien korkeus on noin 22 cm, jätä keskimmäiset 36 s odottamaan pääntietä varten. Päättele pääntien molemmissa reunoissa vielä 1x2 s ja päätä loput 18 olan silmukkaa kerralla.
Etukappale: Neulo samoin kuin takakappale, mutta aloita pääntie jo, kun kädenteiden korkeus on 16 cm. Jätä keskimmäiset 28 s odottamaan ja päättele pääntien reunoissa 2x2 ja 2x1 s. Päättele olat samalla korkeudella kuin takana.
Hihat: Luo 40 s. Neulo 2 cm joustinneuletta ohuemmilla puikoilla, vaihda sitten paksumpiin ja aloita puolipatentti. Kun korkeus on 5 cm, aloita lisäykset. Lisää molemmissa reunoissa 14x1 s joka 8. krs. Kun hihan korkeus on noin 39 cm, neulo pyöriö: päättele molemmissa reunoissa aina kerroksen alussa 1x3, 3x2, 8x1, 1x3 ja 1x4 s. Päätä loput silmukat kerralla.
Viimeistely: Ompele toinen olkasauma. Poimi pääntien reunasta kapeammille puikoille noin 109 s (mukaanlukien odottamaan jättämäsi silmukat) ja neulo joustinneuletta noin 2–3 cm. Päättele. Ompele toinenkin olkasauma, kiinnitä hihat hihansuihin ja ompele sivu- ja hihasaumat.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Puoli vuotta äitinä


Vauva täytti puoli vuotta. Aika on kummallinen juttu: nämä kuukaudet ovat kuluneet nopeasti kuin välähdys, vaikka toisaalta jotkut päivät, illat ja yöt ovat tuntuneet pitkiltä kuin ikuisuus.

Puoli vuotta äitinä on opettanut ainakin yhden asian: älä takerru siihen, mitä missäkin ikävaiheessa kuuluisi tapahtua. Älä odota kuin kuuta nousevaa kolmen kuukauden rajapyykkiä, koska silloin itkut vähenevät (eivät ne välttämättä vähene) äläkä kauhistu, jos oma vauvasi ei osaa vielä kääntyä yhteenkään suuntaan vaikka kaverin vauva kääntyy jo kahteen (kaiken ehtii oppia myöhemminkin). Mutta luota sen sijaan siihen, että kaikki ne ovat vain vaiheita ja että this too shall pass.

Ja että ennen kuin huomaatkaan, siitä pienestä, omassa maailmassaan elävästä ameebasta on kasvanut hurmaava pikku ihminen, jolla on huumorintaju, mielihaluja ja kaikenlaisia omia projekteja. Olen usein tavannut kirjoittaa vauvoja saaneiden ystävien onnittelukortteihin tällaista runonpätkää, joka jollain tapaa kuvaa sitä, mikä minusta vanhemmuudessa on parasta:


Elämän pieniä iloja,
olla lapsensa kaveri.
Elämän sen isompia iloja
ei taida ollakaan.

–Pentti Saaritsa–

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Pientä uutta kotona

Sateisessa kaupunkijuhannuksessa on esimerkiksi se hyvä puoli, että ehtii edistää kaikenlaisia pieniä sisustusprojekteja kotona. Vajaan vuoden asumisen jälkeen kämppä on nimittäin edelleen kaikkea muuta kuin valmis – toisiin kohtiin olen tyytyväinen, toisiin taas en. Mutta yritän olla maltillinen ja fiilistellä asuntoa pikku hiljaa, jotta tulisi tehtyä mahdollisimman vähän turhia hankintoja tai epämääräisiä hätävararatkaisuja (ja siipan mieliksi porattua mahdollisimman vähän turhia reikiä seinään). Tässä kuitenkin jotain pieniä uutuuksia viime ajoilta.

Makuuhuoneeseen sain vihdoin hankittua pitkään mielessä olleen Ikean Botkyrka-hyllyn. Ja nyt sitten kulutan aikaani sommittelemalla sille erilaisia asetelmia kirjoista ja koriste-esineistä. Kirjojen järkkäileminen värisävyittäin on ollut lempijuttujani viime aikoina.

Siippa toi työmatkalta Pariisista tällaiset sievät pahvisäilyttimet, joiden merkki on Papier Tigre. Ne kiinnitettiin keittiön kaapin oveen postia säilömään.

Elsan huoneen seinälle ripustin Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä ostetun Pikku Myyn kuvan, keltaiset kehykset löytyivät omista varastoista. Kalusteiden osalta huone on vielä aika vaiheessa: nyt on hyvää aikaa metsästää kirppiksiltä esimerkiksi pientä pöytää ja kivaa lasten sänkyä, kun neiti ei niitä vielä akuutisti tarvitse.

Mokosta ostettu karttajuliste pääsi sekin vanhoihin, omasta takaa löytyneisiin kehyksiin. Se ripustettiin olkkarin radiokaapin päälle, josta punainen kirjoituskonetaulu siirtyi makkariin.

Kylppärin hämärässä otettu kuva on tuhruinen, mutta (tanskalaisesta sisustusputiikista bongattu) idea on se tärkein:  nappasin vanhasta, kauniisti kuvitetusta eläinkirjasta sivun kylppärin kaapin oveen. Ja tietty mäyrän meidän Mäyrätien asukkaiden iloksi.