keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Sukista ja suurpiirteisyydestä

Tämä meni taas kategoriaan "kannattiko edes kuvata", mutta kuvasinpa nyt kumminkin näyttääkseni, ettei täällä äitiyslomalla pelkästään juoda lattea kaupungilla.

Rakkaudesta tekee monenlaisia asioita: esimerkiksi mustia villasukkia.

En juuri neulo siipalleni mitään (hän ei ole oikein neulemiehiä), joten kun hän joskus jotain pyytää, toteutan sen ilomielin – vaikka kyseessä ovatkin sitten mustat perusvillasukat, joita voi hyvällä syyllä kutsua maailman tylsimmäksi neuleprojektiksi. Nämä syntyivät seiskaveljeksellä suoraan vyötteen ohjeella, eli niin karvalakkimeininkiä kuin olla ja voi.

Yhden asian huomasin kuitenkin sukkia neuloessani: vauva on opettanut mulle suurpiirteisyyttä. Olen aina ollut sellainen vähän neuroottinen neuloja, joka laskee tarkkaan kerrosmääriä ja jonka on pakko purkaa koko työ täysin huomaamattoman virheen takia, koska muuten se jää riivaamaan mieltä.

Tällä kertaa toisen sukan kiilakavennuksissa oli sattunut jokin mystinen virhe, jonka takia silmukkamäärä oli väärä. Purkamisen sijaan painoin täyttä vauhtia loppuun, koska tiesin, ettei sillä oikeasti ole mitään väliä. Kun neulomiseen käytettävä aika on rajallinen, ei tee mieli käyttää sitä täysin turhanaikaiseen nillittämiseen. Eläköön uusi, rennompi minä!

Mitenkäs muut neulojat – mikä on neuroottisuutenne aste? Pitääkö purkaa, jos sileän keskellä on yksi nurja silmukka tai lapasten varret erimittaiset?

torstai 20. maaliskuuta 2014

Jonkun muun siivoama koti

Tätä asetelmaa ei tarvinnut lavastaa – lelut, tutit, tuttipullot ja itkuhälyttimet ovat ottaneet pysyvän paikan sisustuksessamme. Ja tämä on vasta alkusoittoa leikkivuosien lelukaaokselle.

Mikäli otos tuttavapiiristäni antaa yhtään osviittaa, siivoaminen on yksi niistä asioista, joista pariskunnat riitelevät eniten. Niin myös meillä. Ja kun vauva-arjessa sotkun määrä vain eskaloitui mutta siivoamiselle ei tuntunut olevan sitäkään vähää aikaa mitä ennen, päätimme ensimmäistä kertaa elämässämme turvautua siivousfirman apuun.

Voi, se on ollut paras päätös pitkiin aikoihin! Joka toinen perjantai Siskon siivouksen ystävälliset virolaisnaiset imuroivat, pesevät lattiat, pyyhkivät pinnat, kuuraavat vessan ja kylppärin, pyyhkivät keittiön kaapinovet ja siivoavat roskiskaapin (homma, jota, krhm, ei tässä taloudessa oltu kai tehty kertaakaan muuton jälkeen.) Siivoamisen ajaksi minä ja Elsa kipaisemme vaunulenkille ja palaamme parin tunnin päästä aloittamaan viikonlopun putipuhtaaseen kotiin. Siivousten välissä riittää pieni rätin heilutus ja lattioiden lakaisu.

Homma kustantaa meidän kokoisestamme asunnosta (99 neliötä) 114 euroa per kerta, josta kotitalousvähennyksenä saa takaisin 45 prosenttia. Olen laskenut, että tämä maksetaan helposti niillä rahoilla, jotka säästyvät siitä, että meillä ei enää ole samanlaista mahdollisuutta törsätä ulkona syömiseen.

Silti siivoojan palkkaaminen on pannut mut kummallisesti puolustuskannalle. Ensinnäkin mun pitää jatkuvasti perustella sitä itselleni ja muille tuolla ulkona syömisestä säästyvällä rahalla. Korostan myös, että tilanne katsotaan uusiksi syksyllä, kun mun vanhempainraha vaihtuu pienempään kotihoidon tukeen. Ettei meitä vaan luultaisi rikkaiksi.

Toisekseen olen huomannut miettiväni, että pidetäänkö meitä nyt laiskoina. Eikö ne itse saa kämppäänsä siivottua, kun se Maijakin luuhaa kotona kaiket päivät? Ja ennen siivoojien ekaa visiittiä teki mieli putsata ainakin se roskiskaappi, koska mitä nekin meistä muuten ajattelee. Siis siivota siivoajia varten. Voi huokaus. Onneksi luultavasti kukaan ei oikeasti paheksu meitä, ja jos paheksuukin, siitä viis.

Jonkun muun siivoama koti tuntuu nimittäin vähän samalta kuin jonkun muun tekemä voileipä – siltä paljon puhutulta arjen luksukselta.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Rivi kerrallaan -tyyny


Tämä tyyny summaa aika hyvin äitiysloman meiningin. Se on syntynyt rivi silloin, toinen tällöin aina lyhyinä vapaahetkinä päikkäriaikaan tai kun natiainen on saatu tainnutettua yöunille. Tarvikkeetkin löytyivät omasta takaa: vanha, muodottomaksi vanuttunut tyyny ja lankalaatikon jämäkerät.

Tämä on muuten oiva tapa uusiokäyttää vanhoja tyynyjä, joissa täytteet ovat möykkyyntyneet. Eli sullo täytteet toiseen reunaan ja ompele tyyny pienemmäksi – ja voilà, sinulla on taas ihan hyvä ja napakka sisustyyny.


Neuloin tyynynpäällisen paksuilla puikoilla ja erivahvuisilla langoilla: paksuimmalla langalla (Novitan Kelo) neuloin yksinkertaisena ja muilla langoilla kaksin-, kolmin- tai jopa nelinkertaisena, jotta niistä tuli suurin piirtein yhtä paksuja kuin Kelosta. Muuten käytin ihan mitä tahansa värejä, mutta rytmitin hommaa neulomalla joka viidennen rivin mustalla.

Toiselle puolelle ompelin keltaista sisustuskangasta, jolla joskus olen päällystänyt keittiön tuoleja. Päättelyn vaivaltakin säästyin: solmin vain langanpäät hyvin ja leikkasin lyhyiksi, koska ne kuitenkin jäivät tyynyn sisäpuolelle (eli tuskin lähtevät purkautumaan).

Tämä väri-iloittelu pääsee Elsan huoneeseen. Muualle asuntoon se olisikin turhan reipas.

Tässä neuleessa nurjakin puoli näytti hauskalta, mutta pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja jätin oikean päälle.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Leikkisämpi lamppu ja taidekokoelman alku

Ornon kitinvärinen metallivalaisin löytyi kalliolaisesta kirpputori Jadesta.

Lapsen huoneen kattolampuksi päätynyt viime kesän kirppislöytö oli sellaisenaan pikkuisen tylsä. Joten kun Elsa sai mummiltaan lahjaksi sieviä ripustettavia paperihahmoja, päätin kokeilla tuunata lampun niillä. Ihan hauska lopputulos, ja uskon, että huoneen omistaja arvostaa sitä myös, jahka alkaa sisustamisesta jotain tajuta.

Kuvan taustalla näkyy myös toinen Elsan saama lahja: kummit antoivat hänelle taidekokoelman alun, Göran Augustsonin teoksen nimeltä Galaksi. Musta tällaiset kummilahjat, joista lapselle on oikeasti iloa ja arvoa aikuisenakin, ovat tosi loistava idea. Paljon mieluummin niitä kuin hopealusikoita, jotka jäävät pölyttymään astiakaapin perälle.

Paperihahmojen merkki on OMM design, ja niitä myy Helsingissä Zicco.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Top vitosten haaste

Rakkaudella tehty -blogin Tiina heitti haasteella. Olen yleensä vähän huono vastaamaan tällaisiin, mutta koska a) rakastan listoja ja b) saan vauvanhoidon lomassa aika harvakseltaan valmiiksi mitään oikeaa blogattavaa, päätin tarttua tehtävään. Ja koska Elsalla on tänään huono päivä, jota ei taltuta muu kuin kantorepussa nukkuminen, mikäs tässä on läppärin ääressä seistessä.

Ideana on, että haastaja kertoo viisi aihetta, joista haastetut tekevät omat Top 5 -listansa. Tämän jälkeen haastettu keksii viisi uutta aihetta ja haastaa mukaan viisi uutta blogia. Tällaiset listausaiheet minä sain:

Seinän kaataminen ison keittiön aikaansaamiseksi oli ehdottomasti paras remonttiratkaisumme

Parasta kotonani

Iso keittiö. Nykyään kai kuuluisi tykätä avokeittiöistä, mutta mä pidän siitä, että huoneilla on oma funktionsa. Ja että keittiö on niin iso, että pöydän ympärille mahtuu kahdeksan hengen illallisseurue.
Toimivat kodinkoneet. Induktioliesi, rakkain ystäväni!
Ylimääräinen huone. Nykyisessä elämäntilanteessa olen varsin iloinen siitä, että meillä on yksi tyhjänpanttina seisova huone, joka imee sisäänsä esimerkiksi pyykinkuivaustelineet ja silityslaudan. Sisustan sen tyylikkään työ/vierashuoneeni sitten joskus.
Olohuoneen maisema. Vuosia vastapäisen talon seinää tuijotettuani osaan arvostaa sitä, että ikkunasta näkyy puita ja kukaan ei näe meille sisään. (Tätä idylliä tosin uhkaa parhaillaan Herttoniemen täydennysrakentamissuunnitelma.)
Hyllyt. Tykkään kirja- ja seinähyllyistä, joille saa kasata asetelmia ja vaikka järjestellä kirjoja värien mukaan.

Stringiä ja Lundiaa, siinä meikäläisen hyllysuosikit.

Mieluisimmat nettikaupat tai -ostokset.

Tämä oli hankala. Mä kun en shoppaile netissä juuri ollenkaan. Tykkään hypistellä ja sovittaa vaatteitani, ja tykkään myös työllistää kauppahenkilökuntaa. Siksi voin antaa tähän oikeastaan vain yhden vastauksen:
Finnish Design Shop, josta olen ostanut kotiimme muun muassa pari lamppua ja viimeksi Hayn tarjotinpöydän.

Inspiroivimmat itse tehdyt

Poimin tähän muista blogeista viime aikoina bongaamiani, erityisen hienoja tai kekseliäitä DIY-ideoita.
Hupsistarallaa -blogin kierrätyshousut. Terhi ompeli omista rikkinäisistä ulkoiluhousuistaan housut lapselle. Hienoa uusiokäyttöä.
Eilen tein -Hannen älypuhelinlapaset. Kyllä, minäkin olen niitä ihmisiä, jotka hipelöivät puhelintaan metropysäkillä/kassajonossa/vaunulenkillä. Tarvisin tällaiset.
Bambulan lastensänky. Tällainen nikkarointi menee täysin yli omien taitojeni, mutta vau!
Sort of Pink -blogin perunanpainanta. Niin sympaattisen "ala-asteen kässäntunti" -henkinen idea, ja silti hieno lopputulos.
Ajatuksia Saksasta -blogin raparperimuffinssit, joissa korvattiin voi avokadolla. Nerokasta! (Ja okei, tää on oikeastaan ruokaidea, mutta itse tehtyähän sekin on...)

Ikean Botkyrka-hylly – jotta saisin tehdä lisää asetelmia. Kuva: Raw Design blog.

Suunnitelmissa

Botkyrka-hylly. Ikean kevään uutuushyllyn bongasin alun perin Raw Design -blogista, ja sitä on näkynyt myös sisustuslehdissä. Aikeissa on hankkia tällainen valkoisena versiona meidän makkarin seinälle.
Karttoja kehyksiin. Taulujen osalta kodin sisustus on vielä vähän vaiheessa. Mies (jolla harvoin on toiveita sisustuksen suhteen) mainitsi joskus, että vanhat kartat olisivat hienoja. Toistaiseksi sopivia ei ole tullut vastaan – osaako joku vinkata, mistä kannattaisi etsiä?
Iso harmaa patenttineule. Käsityöprojektilistallani muhii simppeli, minimekkomittainen harmaa puuvillaneule. Sitten joskus.
Parvekkeen sisustus. Jahka se kevät oikeasti tulee. (Uskon vahvasti, että tämänpäiväisen räntäsateen syynä oli se, että erehdyin eilen kaivamaan polkupyöräni varastosta.)
Kestovaippojen käyttämine. Kirjoitan tämän tähän, jotta se lisäisi moraalista painettani. Kestovaippoja on hankittuna ja saatuna vino pino, mutta toistaakseni vauva-arki on tuntunut tarpeeksi työläältä ilman vaippojen pyykkäystäkin, joten kertakäyttöisillä on menty. Yritän tsempata.

Nämä Ikeasta ostetut pikkukaktukset ovat sinnitelleet hengissä jo ainakin seitsemän vuotta.

Suosikkikasvini

Kaktukset. Tapoin nuorempana aika monta kaktusta. Sain ne vihdoin pidettyä hengissä kun tajusin, että niitä ei oikeasti tarvitse kastella juuri koskaan.
Anopinkieli. Helppohoitoinen ja kivasti retro.
Neilikat. Eivät mikään leikkokukkien näyttävin yksilö, mutta somia ja sinnikkäitä.
Liljat. Neilikoiden täysi vastakohta, ja juuri siksi hauskoja. Tykkään jopa ärjystä tuoksusta.
Fiikus. Samoista syistä kuin anopinkielikin.

Kas siinä. Ja itse haastan mukaan Oilin, Iikun, Johannan, Mianron ja Krissen tällaisilla Top 5 -listauksilla:

Kosmetiikan luottotuotteeni
Rakkaimmat kirppislöytöni
Designesineet, joista haaveilen
Parhaat arkiruokani
Lempimatkakohteeni