Joku roti kirppishamsterillekin

Viime aikoina olen miettinyt omaa kirppiskuluttamistani. Roosa Murto kirjoitti Hesariin hyvän kolumnin siitä, miten nykyään tavaraa ei arvosteta vaan siitä puhutaan kuin liasta. Tässä valossa Siivouspäivät, katukirppikset ja muut sinänsä positiiviset kierrätystapahtumat ovat myös tekosyitä hamstrata lisää roinaa, joka kohta päätyy Ikea-kassiin komeron nurkkaan odottamaan kirppikselle pääsyä ja seuraava puhdistautumiskierrosta. Tunnistin itseni. Ei hyvä.

Keskeneräinen-blogissa Ilona puolestaan tekee kotonaan karsimis- ja järjestelyprojektia ja ottaa riisutusta vaatekaapistaan kuvia, jotka saavat mut kateudesta vihreäksi. Tuohon kun pystyisi.

Itse olen jo vuosia pystynyt kaupassa vastustamaan satunnaisia heräteostoksia ja ostamaan lähinnä tarpeeseen. Kirppiksillä olen kuitenkin antanut itselleni vapaat kädet, ja siksi sieltä kulkeutuu kotiin myös paljon turhaa. Ostan sellaisia vaatteita, joista jo ostamishetkellä tiedän, että todennäköisesti en niitä käytä (mutta jos kuitenkin...) tai sellaisia sisustusesineitä, joille en keksi kotoa sopivaa paikkaa (ehkä vielä joskus...). Ja kun näen ne kaapissa lojumassa, tunnen vain pientä kalvavaa ärsytystä.

Vauvaelämä tietysti lisää hamstrauksen määrää entisestään. Vauvanvaatteita on helppo haalia kirppikseltä, koska ne ovat halpoja ja vähän tilaa vieviä – mutta ei niitä oikeasti määräänsä enempää tarvitse, ja kohta nekin muuttuvat vain Ikea-kassin täytteeksi.

Tässä siis mun lupaukseni: Kirppisten kiertämistä en lopeta, koska saan löytöjen tekemisestä myös paljon iloa. Sen sijaan yritän tehdä itselleni pitkän aikavälin ostoslistoja. Eli mietin, mitä ei-niin-akuuttia kotiin tai vaatekaappiini oikeasti kaipaan, ja yritän pikku hiljaa löytää niitä käytettyinä.

Näitä hyödyllisiä löytöjä olen sitä paitsi aikaisemminkin tehnyt menestyksellisesti, vaikkakaan en näin suunnitellusti. Meiltä on esimerkiksi puuttunut tukeva "perusmaljakko" leikkokukille. Siihen tarpeeseen löytyi Kierrätyskeskuksesta keväällä tämä Sarpanevan Rubus-vaasi, joka nyt on jatkuvassa käytössä. (Pakko myös samalla hehkuttaa Pirkan Reilun kaupan -neilikoita: kestävät ikuisuuden!)

Olen myös kaivannut keittiöön kakkulautasia sekä kauniita tarjoiluvälineitä vanhojen muovisten tilalle. Kesällä löytyi Tampereen Pelastusarmeijalta jämäkkä mutta nätti teräskauha ja viime Seinäjoen-reissulta SPR:ltä Rörstrandin sirot kakkulautaset.

Jatkossa aion pitää silmäni auki esimerkiksi Sarviksen mustien Majuri-henkarien varalta. Niitä on eteisen naulakossa kuusi Kätkö vintagesta ostettua, mutta pari lisää ei olisi pahitteeksi.

Ja niille "jos sittenkin" -ostoksille sanon parhaani mukaan ei kiitos.