tiistai 25. marraskuuta 2014

Makkarin nurkkaus ja bye bye pinnasänky


Eräs vauvaelämän vaihe päättyi pari kuukautta sitten, kun Elsa siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Sekä vauvan että uniongelmaisen äidin unet paranivat, ja nykyään meillä nukutaan yleensä noin klo 20-06 yhtä soittoa ilman yöllisiä kähinöitä. Hurraa! (Niin, nykyään sitä tosiaan osaa pitää ihan normaalina olotilana, että herätys on kuudelta...)

Samalla makkarin sisustus palautui alkuperäiseen olomuotoonsa ja vaaterekki nostettiin nurkkaan pinnasängyn tilalle. Haikeaa, mutta samalla mukavaa, että voi taas sisustaa vähän pitkäjänteisemmin. Ostin Granitista vielä tummansinisen juuttimaton nurkkausta täydentämään. Hayn pikkupöytä siirtyi kesäksi parvekkeelta sisälle, ja sen pyöreä muoto mätsääkin hyvin maton ja Companibili-yöpöydän kanssa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Kiitos Sikke sämpylöistä

Kuvassa menossa päivän toinen aamiainen. Kun vauva herää kuuden ja seiskan välillä, niitä ehtii ennen lounasta helposti vetää kaksi.

Pakko hehkuttaa parasta reseptibongaustani aikoihin: Sikke Sumarin aamiaissämpylät, joiden ohjeen löydät täältä. Parasta reseptissä on se, että siitä jää pois mun inhokkiosa leipomisesta eli veden lämmittäminen kädenlämpöiseksi (MITEN SEN VOI TIETÄÄ?? Lisäksi mulla on huono ääreisverenkierto, ja jos tottelen omaa kylmää näppituntumaani, pieleen menee varmasti.)

Mä tein taikinan vauvan aamupäikkäreiden aikaan ja paistoin iltapäikkäreillä. Lopputuloksena ihanan rapsakkakuorisia mutta sisältä pehmoisia leipäsiä. Mums.

torstai 13. marraskuuta 2014

Tavissukat parketin syötäviksi

Okrankeltainen on kaikkien aikojen lempivärejäni, ja toimi kivasti harmaan parina.

Mä aina ihailen blogeissa upeita kirjoneule- tai palmikkovillasukkia, esimerkiksi tällaisia tai tällaisia. Mutta kun alan neuloa itselleni sukkia, kohtaan arjen realiteetit: yleensä tarvitsen mahdollisimman ohuita ja napakasti istuvia sukkia, joissa on lyhyehköt, tiiviit varret – toisin sanoen sellaisia, jotka mahtuvat talvella kenkien sisään ja pillifarkkujen lahkeiden alle.

Eli hyvästi vaan, kirjoneuleet ja kohokuviot, meikä neuloo ihan tavallista raitasukkaa Novitan Nallesta vyötteen ohjeella. Teräosiosta tein vielä pari silmukkaa kapeammat kuin ohjeessa, jotta sukat istuvat mahdollisimman tiiviisti.

Sitä paitsi jostain syystä meidän asunnon parketti kuluttaa sukkien pohjat rei'ille ennätystahtia, joten siksikään en jaksa panna villasukkiin kauheasti paukkuja. Onko kellään muulla samaa ongelmaa?

lauantai 8. marraskuuta 2014

(Kerrankin onnistunut) raitapipo

Pikkusiskolle kiitos kuvausavusta!

Olen ollut aina huono neulomaan pipoja, koska jostain syystä (=sukuperintönä kulkevan ison pääni takia) ne ovat harvoin onnistuneet erityisen hyvin. Siispä oli hauskaa, kun piposta tuli kerrankin käyttökelpoinen: tämä on lämmittänyt päätä jo monena syystalven kalseana päivänä.

Langoiksi käytin vauvaneuleista jääneitä, noin kolmosen puikoilla neulottavia lankoja (Drops Baby Merino ja Dalegarn Baby Ull). Raidat syntyivät yksinkertaisesti niin, että neuloin kullakin värillä niin kauan kuin jämäkerää riitti.

Malliin otin inspiraatiota Kerällä-kirjan Syvänsinisestä piposta (ohje nro 42) mutta muokkasin mittoja ja silmukkamääriä pikkuisen uusiksi: mun pipossani silmukoita oli 120 ja aloitin kavennukset jo, kun kappaleen korkeus oli noin 21 cm. Päälle tein vielä tupsun.

Täällä on vietetty varsin rentouttavaa vauvatonta viikonloppua, sillä mies lähti Elsan kanssa eilen mummilaan. Tähän mennessä olen ehtinyt suorittaa omaa aikaani muun muassa käymällä kirppiksillä, myyjäisissä ja ostoksilla, syömällä kolmen ruokalajin illallisen ja sushilounaan, juomalla cocktaileja ja teetä (ei yhtä aikaa), neulomalla, kuuntelemalla joululauluja, lukemalla sisustus- ja vauvalehtiä sekä pesemällä pyykkiä. Kohta vielä elokuviin.

Oi autuutta! Mutta pikkuisen on jo sitä yhtä pirpanaakin ikävä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Artekin 401 eli olohuoneen uusin asukas


Kuinka usein sitä oikeastaan tapahtuu, että joku tarjoaa sinulle design-huonekalua? Siipan vanhemmilla oli isovanhempien peruina kaksi Artekin 401-nojatuolia, jotka eivät heidän kotiinsa aivan istuneet. Viime viikonloppuna he ystävällisesti roudasivat toisen tuoleista tänne meille, ja se solahti olohuoneen sisustukseen hienosti. Toinenkin tuoli seurannee perässä.

Hullua ajatella, että tuo tuoli on suunniteltu vuonna 1933, ja vuonna 2014 se näyttää edelleen aivan modernilta. Go Alvar!


Muuten mua jotenkin riivaa tuo olohuoneen sisustus. Siitä on vaikea saada harmonista, kun isokokoinen tv ja pakolliset kaiuttimet dominoivat tilaa. Ilman telkkaria en kuitenkaan osaisi elää, vaikka en sitä edes päivittäin avaa, ja siippa puolestaan tahtoo katsoa Valioliigansa kunnon koossa. Bambula-blogissa oli juuri tuskailtu samaa asiaa: ehkäpä varastan sieltä esimerkiksi tuon viherkasvi-idean. Tv-tason päälle tehtävät asetelmat taas ovat yhden kymmenkuisen vandaalin takia toistaiseksi mahdottomuus.

Huomasin muuten, että meidän sohvapöytäkirjallisuus kuvastaa tällä hetkellä kotimme asukkaita aika osuvasti. On mun sisustuslehteä ja kässäkirjaa, siipan Monoclea ja talousopusta ja sen samaisen vandaalin Hei hikkori tikkori (jonka – kuten muutaman muunkin vauvakirjan – osaisin jo lausua ulkoa vaikka unissani.)