maanantai 22. joulukuuta 2014

Pieni iso pulkkailija


Vihdoin tuli lumi Helsinkiinkin, ja Elsa pääsi testaamaan pulkkaansa. Ja sehän oli hauskinta ikinä!

Vähän jännitti etukäteen – aina välillä nimittäin tulee niitä hetkiä, että joku omassa päässä tosi mahtava asia onkin vauvalle ollut vain stressaavaa ja pelottavaa. Muun muassa mun visio koko perheen yhteisistä ihanista saunavuoroista ei mennyt ihan putkeen (vauva sai taloyhtiön saunassa paniikkihepulin).

Joskus ihan terveellistä äidillekin tajuta, että vauva ei ole mikään itsen jatke, joka kiltisti toteuttaa mun päänsisäistä perheidylliäni. Päinvastoin: tuo viikonloppuna yhden vuoden täyttävä tyyppi on mitä vahvimmin oma itsenäinen persoonansa, joka osaa jo varsin tehokkasti ilmaista omaa tahtoaan. Yleensä tähän ilmaukseen liittyy kaukosäädin, puhelin tai itkuhälytin, jonka äiti julmasti riistää pienistä hyppysistä. Sitä raivoamista on yhtä aikaa huvittavaa ja rasittavaa seurata – ja samalla on palan kurkkuun tuovan liikuttavaa, että siitä vuodentakaisesta alle kolmikiloisesta rääpäleestä on kasvanut tuollainen pieni iso tyttö.

Huomenna suuntaamme Tampereelle joulunviettoon. Suunnitelmissa lähinnä suklaata, neulomista ja lukemista. Ihanaa joulua jokaiselle!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kuusesta karahkaan

Jouluoksan idea nyysitty jostain sisustusblogista, en enää muista mistä.

Jouluhätähousuiluni kostautui: minikuusi alkoi pudottaa neulasiaan sitä tahtia, että eilen se oli pakko kiikutaa etuajassa roskiin. Sen tilalle nappasin lennosta – käytännössä biojäteastiantyhjennysreissulla – omasta pihasta pari oksaa ja kiinnitin koristeet niihin. Vähän karumpi versio mutta ihan sievä silti.

Eilen käytiin laulamassa Kauneimpia joululauluja, ja lahjatkin näyttävät valmistuvan ajallaan. Rauha maassa.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulu- ja raskausnostalgiaa


Tänä vuonna joulun odotus on ollut myös palaamista vuoden takaisin loppuraskauden tunnelmiin: kun tuo pikkutyyppi molski vielä mahassa ja itse olin autuaan tietämätön siitä, mitä tuleman piti. Kummallisen haikea olo on iskenyt joululauluja kuunnellessa ja tänään, kun kaivoin esiin viime vuonna ostamani kuusenkoristeet ja virittelin keittiön pöydälle pikkukuusen lasipalloineen ja lintuineen.

Mähän kuulun siihen omituiseen ihmistyyppiin, josta oli ihanaa olla raskaana. Hommassa auttoi toki myös helppo ja melko krempaton raskaus, mutta jotain erityistä siinä kasvavassa mahassa ja vatsanahan läpi tunkevissa muksahduksissa vain oli. Harva se päivä joku onnitteli tulevasta vauvasta – vähän kuin olisi ollut synttärit joka päivä.

Muistan myös, kuinka hormonimyrskyissäni aloin itkeä Akateemisessa kirjakaupassa, jossa kamarikuoro lauloi joululauluja. Tänä vuonna saman reaktion sai aikaan Herttoniemen ala-asteen joulumyyjäisten kuoro. Joudun luultavasti ottamaan rauhoittavia siinä vaiheessa, kun edessä joskus ovat Elsan ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat.


Joulukoristeluissa olen ollut tapani mukaan maltillinen, vaikka aika hc-jouluihminen olenkin. Kuusen lisäksi keittiön hyllykköön on viritelty jouluvalot, amaryllis kasvaa ikkunalaudalla ja kynttilöitä on polteltu. Siinäpä ne. Joululauluja on sitten luukutettu senkin edestä ja pipari,-, torttu- ja glögikausi korkattu aikapäivää sitten. Ja Mad Menin ja Downton Abbeyn ääressä väkerretty jotain pientä pukin konttiin, siksi neulehiljaisuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Mä virittäydyn päivän tunnelmiin aina tämän videoklipin avulla:


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Lounasta vauvan kanssa – lempipaikkani Helsingissä

Tämännäköinen tyyppi mulla on lounasseurana. Tällä kertaa Maritorin molemmat syöttötuolit oli varattu, mutta onnistuu se lounashengailu näinkin.

Yksi äitiyslomani olennaisimpia henkireikiä ovat olleet ravintolalounaat. Seuraa saa toisista äitiyslomalaisista, ja lounastreffit ovat myös kätevä tapa tavata keskustan kulmilla työskenteleviä kavereita.

Äitiysloman aikana hyvän lounaspaikan kriteerit ovat hieman muuttuneet: alkuun haussa oli paikka, jossa oli tilaa vauvan nukkua vaunuissaan ja mielellään suht rauhallinen äänimaisema. Nykyään ykköskriteerinä on riittävä määrä syöttötuoleja. Helppo sisäänpääsy vaunuilla on ehdoton ja vaipanvaihtotila plussaa. Ja mukaan riittävä määrä maissinaksuja, joilla vauvan voi lahjoa tyytyväiseksi lounaan ajaksi.

Tässä (satunnaisessa järjestyksessä) meikäläisen suosikit vauvavieraanvaraisista ja hyvää sapuskaa tarjoavista lounaspaikoista. Lista painottuu logistisista syistä tänne kaupungin itäpuolelle.

Kellohalli, Työpajankatu 2. Iso paikka, joten tilaa on aina, ja lounas on erinomainen. Vanhan teurastamoalueen sisäpihalla on sen verran rauhallista, että vauvan uskaltaisi helposti jättää nukkumaan myös terassille ikkunan taakse itkuhälyttimen kera. Kesällä voi jatkaa viereiseen Jädelinon jätskibaariin.

Sörnäisten Moko, Vilhonvuorenkatu 11. Niin muhkeat ja maukkaat salaatit, että muuta ei juuri ole tullut syötyäkään. Täällä on myös mikro purkkiruuan lämmittämistä varten ja leikkipaikka – iso plussa kohta, kun Elsa pääsee leikkipaikkavaiheeseen.

Maritori, Puusepänkatu 4. Meidän kotinurkilla Herttoniemessä, Marimekon tehtaanmyymälän yhteydessä oleva Marimekon henkilökuntaruokala on Juuri-ravintolan porukan pyörittämä ja auki myös vierailijoille. Keskivertoa parempaa linjastoruokaa keskivertoa tyylikkäämmässä miljöössä Marimekon astioista. Ja kannattaahan ne tehtaanmyymälän tarjouksetkin tsekata.

Armas, Kluuvin kauppakeskus, Aleksanterinkatu 9. Pikkuisen piilossa Kluuvi-kauppakeskuksen kellarissa oleva Armas on riittävän tilava vaunuille, mikä keskustassa ei aina ole itsestäänselvyys. Kalat savustetaan itse, tarjolla on lähikebabia ja leipä on i-ha-naa. Täällä on joskus tullut otettua myös lasillinen kuohuvaa lounaan kanssa.

(Kallion Sandro, Kolmas linja 17. Ehkä suosikkiruokapaikkani Helsingissä, mutta tätä en oikein rohkene suositella, koska tungos on yleensä aikamoinen. Toisaalta henkilökunta kyllä yrittää aina järjestää pöydän ja vauvankin kanssa tuntee itsensä hyvin tervetulleeksi. Erityisesti perjantain Marrakech Madness -buffa on huikea.)

+ Kunniamaininta kaikille etnisille ruokapaikoille – niissä palvelu on ollut järjestään ystävällistä ja vauvavieraat otettu hyvin vastaan. Esimerkiksi nepalilaisissa on tullut käytyä päivänä monena, ja missään ei Elsalle ole lirkuteltu yhtä paljon. Äidin sydäntä lämmittää!

Löytyykö muita pääkaupunkiseutulaisia vauvalounastelijoita? Mitkä ovat teidän suosikkinne?