keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ihan pikkuisen politiikkaa

En juuri kirjoita politiikasta sen paremmin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakaan. Vaikka oma paikkani poliittisella kartalla on selvä, olen sen verran sovinnollinen ihminen, että tiukkojen mielipiteiden tykittäminen on minulle vaikeaa.

Siksi myös vaalien loppupuinti on tuntunut hämmentävältä. Aika monesti Facebook-feediä selatessani olen ajatellut, että rauhoittukaa nyt, hyvät ihmiset.

Vaikka vaalitulos omastakin näkökulmastani oli masentava (vihreiden lisäpaikkoja ja nuorten naisedustajien nousua lukuun ottamatta), silti minun on vaikea ymmärtää, minkälaiseen raivoon moni niin sanotussa punasinivihreässä kuplassa elävä on itsensä lietsonut. Se tuntuu ahdistavalta ja ylimieliseltä. Mitä se ketään auttaa, että uhkailee muuttavansa pois Suomesta vaalitulosta pakoon? Onko se oikeasti ylpeilynaihe, ettei tunne yhtään persujen äänestäjää?

Demokratia on siitä jännä juttu, että siinä toholammilainen mielipide on yhtä arvokas kuin punavuorelainenkin. Tykkäsin siitä tai en, tämä maa on yhtä lailla kuusikymppisten kepulaisäijien kuin minunkin. Meidän kaikkien täytyy toisiamme sietää ja meiltä kaikilta löytyy myös yhteisiä etuja. Vastenmielisiä ihmisiä ja vaarallisia näkemyksiä mahtuu joka ihmisryhmään, mutta silti suurin osa persujen äänestäjistäkin lienee ihan tavallisia ihmisiä.

Tällainen(kin) on Suomi. Eikä se muutu miksikään ainakaan sillä, että eri tavalla ajattelevat demonisoidaan eikä näiden lähtökohtia edes yritetä ymmärtää. Hyvää politiikkaa tehdään avoimin mielin väittelemällä, kuuntelemalla ja vittuuntumalla.

Ja kun tarpeeksi moni vittuuntuu – no, siitäpä se muutos taas syntyy.



(Ensi kerralla palaan vaarattomien käsityö- ja sisustusaiheiden pariin. Eiköhän tämä täyttänyt blogin politiikkakiintiön seuraavaksi neljäksi vuodeksi.)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kettu Repolainen ja serkussarjan seitsemäs


Tänään pääsin erityiselle vierailulle: katsomaan kolmatta veljentyttöäni, joka syntyi torstaina. Hän sai lahjaksi ketun, joka valmistui pitkälti samalla kaavalla kuin siskonpojalle tehty pöllö viime kesänä. Ketulla on karkkipapereilla täytetty rapiseva häntä ja sisällä helisevä kulkunen. Vähän piti miettiä, että mitkäs ne ketun ominaispiirteet ovat, mutta ainakin tulokkaan isosiskot tunnistivat lajin aivan oikein.

Lankana mulla oli Vihreästä vyyhdistä ostettu puuvillalanka, muistaakseni merkiltään Linie Bingo, mutta vyötteen olin jo onnistunut heittämään pois.


Aurinkoista viikonloppua ihmiset! Siippa ja Elsa lähtivät kaksistaan mummilaan ja mä olen viettänyt vapaata viikonloppua muun muassa virkkaamalla siiderituopillisen ääressä mahtavassa paikallisessa lähiravintolassamme Pikku Hukassa. Näin kreisiksi on elämä mennyt.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Iloiset sukat synkeässä tahdissa

Ripaus neonväriä sopii sukkiin justiinsa, vaikka muissa neuleissa se olisi mulle vähän liikaa.

Harvoin innostun valmiiksi kuvioiduista langoista, mutta tämä Online Supersocke Neon -lanka tarttui mukaan Vihreästä vyyhdistä talvella, koska siinä oli sopivan kreisit sävyt. Villasukkakausi lähenee (onneksi) loppuaan, mutta hetken ehdin vielä näistä iloita. Edellinen pari onkin kulunut pohjista puhki jo aikapäiviä sitten.

Vaikka oikeastaan tämän kirjoituksen pointti eivät olleet niinkään sukat kuin se, mitä kuunnellessa ne syntyivät. Olen nimittäin saanut juuri loppuun elämäni ensimmäisen podcastin, ja se oli niin koukuttava tapaus, että on pakko vähän hehkuttaa.

Serial on amerikkalaisen journalistin Sarah Koenigin toimittama 12-osainen podcast (eli eräänlainen netistä ladattava radio-ohjelma), jonka aineistona on vuonna 1999 tapahtunut baltimorelaisen teinitytön Hae Min Leen surma. Murhasta tuomittu ex-poikaystävä on kaikki vuodet vakuuttanut syyttömyttään, ja nyt Koenig kollegoineen alkaa käydä murhan aineistoa läpi ja pohtia, mitä 15 vuotta sitten todella tapahtui. Jaksoja sävyttävät haastattelut ja aidot tutkinta- ja oikeudenkäyntitallenteet.

Ääääärimmäsen koukuttavaa, vaikka myös vähän kylmäävää: kummallista, miten eri asia on kuunnella tarinaa oikeasta murhasta kuin katsoa rikossarjaa telkkarista. Ja kun murhattu tyttö vielä sattumoisin oli syntynyt samana vuonna kuin minä itse - brrrr! Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, eli kuunnelko tätä juuri ennen nukkumaanmenoa. Sen sijaan suosittelen, että KUUNNELKAA, ja sen jälkeen voimme yhdessä spekuloida, onko Adnan syyllinen vai ei.

(Lue lisää Serialista täältä. Niin ja ei siis maksa mitään!)