maanantai 4. tammikuuta 2016

Alkavan vuoden aikeita

Kalenteri löytyi Kiasmasta, siinä on kuvia 1950-luvun Helsingistä.

Elsan päiväkoti oli loppiaiseen saakka kiinni, joten pidin pari palkatonta vapaapäivää, jotta välttyisimme varahoito-stressiltä. Kummallinen äitiysloma-flashback tuli, kun mies lähti aamulla töihin ja itse keittelin teetä Pikku Kakkosen tahdissa.

Kerrankin olin myös kotona valoisaan aikaan ja räpsin pokkarilla pari tunnelmakuvaa. Sisustuksessa ei ole tapahtunut aikoihin mitään ihmeitä, kaikenlaisia suunnitelmia toki aina on, mutta niiden toteutus tuntuu olevan aika hidasta.

Tämä kultaköynnös on talouden kukoistavin viherkasvi.

Tein muistaakseni viime vuodelle jonkinlaisen To do -listan. En uskalla käydä kurkistamassa, mitä siitä on toteutunut ja mitä jäänyt toteutumatta, mutta tässä joka tapauksessa toiveita, aikeita ja ajatuksia tälle vuodelle.

Vuonna 2016:
  • Laajennan koko perheelle kelpaavien arkiruokien repertuaariani edelleen. Pari helppoa uutta suosikkia listalle on tullut (esimerkiksi tämä lohi-riisivuoka), mutta lisävaihtelu olisi yhä tarpeen.
  • Matkustan ehkä elämäni ensimmäistä kertaa New Yorkiin. Kaksivuotiaan kanssa. (Jaiks!)
  • Käyn syömässä uusissa olennaisissa helsinkiläisravintoloissa, kuten Baskeri&Bassossa
  • Jätän Elsan ensimmäistä kertaa isovanhemmille yökylään ja lähden viettämään siipan ja kavereiden kanssa aikuisten mökkireissua. (Jaiks jälleen!)
  • Sisustan telkkariseinän vähän kutsuvammaksi.
  • Liikun lapsen kanssa enemmän luonnossa.
  • Neulon muutakin kuin lapasia, sukkia ja tyynyjä.
  • Käyn useammin elokuvissa ja luen enemmän kirjoja.

Aurinkoisella säällä olkkari on ihanan valoisa.

Toivoisin myös ehtiväni päivittää tätä blogia useammin – ja ylipäätään tehdä asioita, joista voisin blogata. Nyt tilanne kuitenkin on mikä on. Siitä ajasta, joka ennen oli pyhitetty käsitöille, kirppiksille ja sisustukselle, kilpailevat nyt muun muassa pulkkailu, nukkekotileikit ja barbapapat. Ja niin sen tietty kuuluu ollakin. Kiitos kaunis kuitenkin kaikille, jotka täällä jaksavat piipahtaa vähän verkkaisesta päivitystahdista huolimatta!

Auringon lisäksi Helsingissäkin on nyt lunta!

4 kommenttia:

  1. Ei kai sillä tahdilla niin väliä, kirjoittaa kun siltä tuntuu :) Mä käyn aina heti lukemassa - tai siis luen syötteenlukijasta - kun uusia juttuja on tullut. Tää on yksi mun lemppariblogeista, joten kiitos sen kirjoittamisesta!

    Peukku to do -listalle! Pitäisi melkein itsekin miettiä sellaista. Joitain ajatuksia onkin ollut jo mielessä, vaikken yleensä olekaan mikään uuden vuoden lupausten kannattaja. New York kuulostaa aivan mahtavalta! Hyvin sinne varmasti pääsee myös taaperon kanssa. Oon ehkä vähän kade, kaikki niin hehkuttavat New Yorkia että tuntuu että sinne pitäisi itsekin joskus mennä. Nyt selailin vielä meidän Brasilian matkan kuvia ja Suomesta palatessa kentällä huomasin, että juuri oli lähdössä kone Rio de Janeiroon. Huokailin siinä että voi kun sinnekin taas pääsisi uudestaan :) Tai siis pääsisihän sitä vaikka minne, jos vaan varaisi matkat, mutta viettänemme tämänkin vuoden lomista leijonanosan kuitenkin tyytyväisinä Suomessa. Kaukomatkat jää sitten niille, jotka eivät jo asu ulkomailla.

    VastaaPoista
  2. Suurkiitos Oili! Bloggaamisen parhaita puolia olette juuri te blogikaverit, joiden kirjoituksia on myös ilo käydä lukemassa. Mä kadehdin sun valokuvaustaitoja - itsellä kun bloggaaminen useimmiten tyssää kuvien, ei niinkään kirjoitettavan puutteeseen.

    New York on vielä vähän vaiheessa, sen verran tyyris näyttäisi matkasta tulevan, että pitää vielä arpoa, onko siihen varaa... Pidetään peukkuja! Ja ymmärrän hyvin, että ulkomailla asuminen antaa reissaamiseenkin vähän eri perspektiivin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tuli yksi kirjoitusaihe lisää, kuulisin nimittäin mielelläni blogisi alkutaipaleesta #blogisitarina-haasteessa :)
      Mun kirjoitus aiheesta löytyy täältä: http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/2016/01/blogisitarina.html

      Kuvista: mulle tulee säännöllisesti "en voi kirjoittaa tästä, kuvat ovat kamalia" -estoja. Jännästi muiden blogeissa en kyllä yleensä kuitenkaan pidä kuvia tärkeimpänä asiana. Se on se kokonaisuus, joka ratkaisee!

      Poista
    2. Oi, kiitos haasteesta! Ja ihanaa kuulla, että teillä taitavammilla valokuvaajillakin on joskus komplekseja. :)

      Poista