torstai 15. kesäkuuta 2017

Ties-kuinka-mones tyyny helmineuleella


Lankalaatikkooni oli sattumalta kertynyt monta kerää Dropsin paksua Eskimo-villalankaa (muun muassa Elsan sängynpeiton peruja), ja sille piti tietysti keksiä jotain käyttöä. Tyynyhulluus iski jälleen, ja tikkusin langasta helppona välityönä raitatyynyn 1 o, 1 n -helmineuleella. Koska meidän asuntoon ei tooodellakaan kaivata lisää tyynyjä, tämän yksilön lahjoitin pikkusiskon kotiin.

En tiedä, mikä noissa tyynyissä on – tuntuu, että viime vuosina noin 80 prosenttia mun käsityöideoistani on liittynyt tyynyihin. Ehkä tykkään siitä, että ne tulevat nopeasti valmiiksi mutta eivät silti ole mitään ihan pikkutöitä. Tyynyissä ei myöskään tarvitse laskea ja kytätä levennys- tai kavennuskerroksia vaan saa vain fiilistellä väriyhdistelmiä ja päästellä eteenpäin valitsemaansa kuviota. Mun käsitöiden pitäisi näet aina mahdollistaa myös telkkarin katselu, eli mieluiten teen töitä, joissa koko ajan ei tarvitse olla niin tarkkana.

Lähiviikkoina toivottavasti onkin taas enemmän aikaa sekä kässä- että kirppisprojekteille – huomenna näet alkaa LOMA! Meidän kesän talonvuokrausprojektit kaveriporukalla jatkuvat, tällä kertaa lähdetään Italiaan Como-järvelle. Sitä ennen vietetään Elsan kanssa viikko Seinäjoella keittiöremonttia paossa ja käydään myös vähän fiilistelemässä Ultra Brata Provinssissa. Ah!

torstai 18. toukokuuta 2017

Ei valittamista.

Kukat täytyy luonnollisesti myös aina asetella maljakkoon. 

Meillä rakastetaan kukkien keräämistä. Okei, myös kivien, käpyjen ja keppien, mutta kukat ovat silti ylitse muiden. Tällä hetkellä lähes joka ulkoilureissulta tullaan kotiin jonkin nahistuneen voikukan kanssa, ja ulkona pitää tehdä tarkkaa selkoa siitä, mitkä ovat istutettuja kukkia ja mitkä luonnonkukkia. Aika hyvin kolmevuotias onneksi jo hahmottaa, mitä maasta saa poimia.

Hartaasti ollaan odotettu myös kotipihan syreenien kukkimista, jonka Elsa jotenkin hämärästi tuntuu viime keväältä muistavan. Tänään napattiin lähipuistikon kirsikkapuusta pari kukkaa – ihme ja kumma, ne olivat jo auenneet!

Mä en ole kauheasti jaksanut murehtia kevään viivästymistä. Olen sillä tavalla sopeutuvainen tyyppi, että otan olosuhteet aika lailla sellaisina kuin ne ovat. Että tällainen kevät tällä kertaa. En oikeastaan edes hahmota, että tähän aikaan vuodesta voisi tosiaan olla jo vaikka sandaalikelit. Tämä sopeutuvainen luonteenpiirteeni helpottaa usein elämää, mutta joskus olen miettinyt, että ei minunkaltaisistani kyllä mitään dynaamisia maailman muuttajia kasva.

Vaan meneehän se tällä tavalla rauhassa odotellessakin. Huomenna pitäisi jo olla 21 astetta lämmintä.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Väärän vuodenajan kohta liian pieni pipo


Innostuin chunky beanie -pipo-ohjeesta kevättalvella sen verran, että päätin neuloa lapselle samanlaisen edustusmyssyksi kaupunkikäyttöön (arjessa meillä luotetaan Kivatin ei-niin-esteettisiin mutta ah-niin-lämpimiin kypärämyssyihin). Mulla oli jäänyt omasta pipoprojektistani joskus mustaa ja valkoista, mukavan pehmoista merinolankaa, ja niitä riitti just sopivasti kolmivuotiaan pipoksi.

Mutta sitten tuli jotain mutkia matkaan, jouduin välillä purkamaan työtä ja tympäännyin koko hommaan. Kevään korvilla otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja neuloin pipon loppuun. Päälle tein koristeeksi korallinpunaisen tupsun joulukuisen tyynyprojektin ylijäämästä.

Harmi vain, että talvi meni jo, ja pipokin tuntuu Elsan päässä just sen verran sopivalta, että ensi talvena se on luultavasti jo liian pieni. Että ei mennyt nyt ihan kuin Strömsössä tällä kertaa, vaikka itse pipoon olenkin tyytyväinen.

(Enkä sinänsä toki valita tästä keväästä. Olo on kuin Viikin koetilan lehmillä, joiden laitumellelaskua pyöräiltiin eilen katsomaan. Kauhean usein en muista nähneeni lehmien pomppivan.)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kympin matto (ja radiohiljaisuuden rikkominen)


Kevättalvi meni täysin suunnittelemattomalla blogitauolla. Oli pimeää, tein lähinnä tylsiä käsitöitä, en jaksanut kuvata ja sitten taas kirjoittamisen kynnys kasvoi, kun tuntui, että pitäisi jotenkin selitellä tätä radiohiljaisuutta. Mutta sen kummemmitta selityksittä: täällä ollaan taas, ja toivottavasti pysytäänkin vähän useammin.

Kirppislöytöjä on onneksi tullut tehtyä, jos kässärintamalla onkin ollut hiljaista. Keittiöön löytyi kympillä uusi matto SPR:n kirppikseltä pääsiäisen Pohjanmaan-reissulla. Pesula maksoi muutaman kympin lisää, mutta silti varsin kohtuulliset kokonaiskustannukset. Tällainen inkatyyli (tai mikälie) viehättää silmää nyt kovasti.

Pesula muuten on sellainen palvelu, jonka hinnoittelusta mulla ei ole mitään hajua. Olin varautunut maksamaan mitä tahansa kahdenkympin ja kahdensadan väliltä, joten 43 euroa ison maton pesusta tuntui varsin kohtuulliselta.

Maton loppusijoituspaikka tulee vielä muuttumaan, sillä meillä on suunnitelmissa keittiöremontti. Helnolta on jo piirrokset 1950-luvun henkeen sopivasta Tapiola-keittiöstä, ja nyt pitäisi alkaa sumplia aikatauluja remppafirman kanssa.

Me ei tehty keittiölle juuri mitään aikanaan muuttaessamme, vaihdettiin vain alakaappien etuovet ja kaikki vetimet. Nykyisellään keittiö on vähän sellainen epämääräinen ja epäkäytännöllinen sillisalaatti: alkuperäiset yläkaapit, Ikean alakaapit, liian vähän laskutilaa, liian pieni tiskikone. Vaikka se tuntuukin kamalalta synniltä, alkuperäiset yläkaapit saavat nyt lähteä. Kattoon asti nousevat kaapit tuntuvat tässä tilassa kaatuvan päälle, eivätkä ne myöskään ole erityisen käytännölliset. Haaveena on tyyliltään yhtenäinen, klassinen ja käytännöllinen keittiö. Kaadetun seinän kohdalle (meidän keittiö on yhdistetty kahdesta pienemmästä huoneesta) tulee niemeke, joka toivon mukaan ratkaisee laskutilaongelmia.

Ja niemekkeen tieltä uusi matto saakin sitten siirtyä keittiön pöydän alle. Uhkarohkea ratkaisu lapsiperheessä, tiedän! Mutta kympin maton kohdalla ajatus mustikkapuurotahroista ei tunnu ihan niin riskaabelilta.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Töitä ja käsitöitä (ja yksi tee itse -chunky beanie)


Käsityörintamalla on täällä blogissa ollut vähän hiljaista koko syksyn ja talven. Siihen on selitys: mun kässäenergiani on kulunut töissä, jossa olen pakertanut tällaisen uuden läpyskän parissa. Unelmien käsitöiden ensimmäinen numero ilmestyy keskiviikkona 1.2., ja mukana on myös meikäläiseltä pari tyynyohjetta ja mustekalamaskotti vauvalle. Ohjeiden lisäksi lehdessä on kiinnostavien kässäihmisten tarinoita, uutuustuotteita ja pieniä ideoita. Käykääpä tutustumassa ja antakaa palautetta! Seuraava numero ilmestyy syksyllä, ja siihen otamme mielellään vastaan toiveita ja ideoita.


Itse tartuin lehden ohjeista ensimmäisenä tuohon kannessa näkyvään pipoon. Näiltä jättipipoilta ei tänä talvena ole voinut välttyä, ja luonnollisesti villitys tarttui muhunkin – mutta en raaski laittaa kymmeniä euroja johonkin sellaiseen, jonka tiedän osaavani tehdä itsekin. Samujin Chunky Beaniet jäivät siis kauppaan, ja sen sijaan sovelsin meidän lehden muhkupipo-ohjetta kotoa löytyneille jämälangoille.

Projekti kustansi siis huikeat nolla euroa. Parasta oli, että sain upotettua siihen kaksi todellista murheenkryynilankaa: lähemmäs kymmenen vuotta sitten jostain alesta ostamani Novitan villa-silkkisekoitteen, jonka mitäänsanomaton mummoalkkarinbeige ei suoranaisesti olen inspiroinut, sekä jossain mielenhäiriössä joskus hankkimani ohuen GGH Kide Melange -mohairlangan. Ja nehän näyttivätkin yhdessä tosi kivoilta!

Muutin ohjetta hieman niin, että tein pipon laelle kavennukset, koska silmukoita oli huomattavasti enemmän kuin ohjeen paksummalla langalla tehdyssä pipossa, jossa silmukat vain lopuksi kurotaan umpeen. Toimi näinkin. Reunus on puolipatenttia ja muu sileää neuletta.

Seuraavaksi oman muhkupiponsa saa Elsa, joka on aina hyvin pettynyt, kun neulon jotain itselleni enkä koskaan hänelle. Saamansa pitää!